Psalmien 34
1 Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
[A Psalm] of David, when he changed his behavior before Abimelech; who drove him away, and he departed. I will bless the LORD at all times: his praise [shall] continually [be] in my mouth.
2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
My soul shall make her boast in the LORD: the humble shall hear [of it] and be glad.
3 Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
O magnify the LORD with me, and let us exalt his name together.
4 Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
I sought the LORD, and he heard me, and delivered me from all my fears.
5 Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
They looked to him, and were lightened: and their faces were not ashamed.
6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
This poor man cried, and the LORD heard [him], and saved him out of all his troubles.
7 Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
The angel of the LORD encampeth around them that fear him, and delivereth them.
8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
O taste and see that the LORD [is] good: blessed [is] the man [that] trusteth in him.
9 Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
O fear the LORD, ye his saints: for [there is] no want to them that fear him.
10 Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
The young lions do lack, and suffer hunger: but they that seek the LORD shall not want any good [thing].
11 Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
Come, ye children, hearken to me; I will teach you the fear of the LORD.
12 Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
What man [is he that] desireth life, [and] loveth [many] days, that he may see good?
13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
Keep thy tongue from evil, and thy lips from speaking guile.
14 Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
Depart from evil, and do good; seek peace, and pursue it.
15 Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
The eyes of the LORD [are] upon the righteous, and his ears [are open] to their cry.
16 Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
The face of the LORD [is] against them that do evil, to cut off the remembrance of them from the earth.
17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
[The righteous] cry, and the LORD heareth, and delivereth them out of all their troubles.
18 Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
The LORD [is] nigh to them that are of a broken heart; and saveth such as are of a contrite spirit.
19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
Many [are] the afflictions of the righteous: but the LORD delivereth him out of them all.
20 Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
He keepeth all his bones: not one of them is broken.
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
Evil shall slay the wicked: and they that hate the righteous shall be desolate.
22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
The LORD redeemeth the soul of his servants: and none of them that trust in him shall be desolate.
