Psalmien 34
1 Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
Af David; der han anstillede sig afsindig for Abimeleks Ansigt, og denne uddrev ham, og han gik bort.
2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
Jeg vil love Herren til hver Tid; hans Pris skal altid være i min Mund.
3 Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
Min Sjæl skal rose sig i Herren; de sagtmodige skulle høre det og glæde sig.
4 Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
Lover Herren storlig med mig og lader os tilsammen ophøje hans Navn.
5 Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
Jeg søgte Herren, og han bønhørte mig og friede mig af al min Frygt.
6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
De saa til ham og oplivedes, og deres Ansigt skal ingenlunde blive beskæmmet.
7 Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
Denne elendige raabte, og Herren hørte og frelste ham af alle hans Angester.
8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
Herrens Engel lejrer sig trindt omkring dem, som frygte ham, og frier dem.
9 Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
Smager og ser, at Herren er god; salig den Mand, som forlader sig paa ham.
10 Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
Frygter Herren, I hans hellige! thi de, som frygte ham, have ingen Mangel.
11 Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
De unge Løver lide Nød og hungre; men de, som søge Herren, skulle ikke have Mangel paa noget godt.
12 Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
Kommer, I Børn! hører mig; jeg vil lære eder Herrens Frygt.
13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
Hvo er den Mand, som har Lyst til Livet, som ønsker sig Dage for at se godt?
14 Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
Bevar din Tunge fra ondt og dine Læber fra at tale Svig.
15 Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Vig fra ondt, og gør godt; søg Fred, og tragt efter den!
16 Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
Herrens Øjne ere vendte til de retfærdige og hans Øren til deres Raab.
17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
Herrens Ansigt er imod dem, som gøre ondt, for at udrydde deres Ihukommelse af Jorden.
18 Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
Hine raabte, og Herren hørte, og han friede dem af alle deres Angester.
19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
Herren er nær hos dem, som have et sønderbrudt Hjerte, og han vil frelse dem, som have en sønderknust Aand.
20 Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
Mange Genvordigheder vederfares den letfærdige; men Herren skal udfri ham af dem alle sammen,
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
Han bevarer alle hans Ben; ikke et af dem skal blive sønderbrudt.
22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
Ulykken skal dræbe den ugudelige, og de, som hade den retfærdige, skulle dømmes skyldige. Herren forløser sine Tjeneres Sjæl; og alle de, som forlade sig paa ham, skulle ikke dømmes skyldige.
