Psalmien 33
1 Riemuitkaat, te vanhurskaat, Herrassa; vakain pitää häntä kauniisti kiittämän.
Fagna dykk høgt i Herren, de rettferdige! For de trurøkne sømer seg lovsong.
2 Kiittäkäät Herraa kanteleilla, veisatkaat hänelle kiitosta kymmenkielisellä psaltarilla.
Prisa Herren med strengeleik, lovsyng honom til tistrengja harpa!
3 Veisatkaat hänelle uusi virsi: veisatkaat jalosti kielten leikissä, helisemisellä.
Syng honom ein ny song, rør strengen fagert med fagnadljod.
4 Sillä Herran sana on totinen, ja mitä hän lupaa, sen hän vahvana pitää.
For Herrens ord er ærleg meint, og all hans gjerning er trufast.
5 Hän rakastaa vanhurskautta ja tuomiota; maa on täynnänsä Herran laupiutta.
Han elskar rettferd og rett; av Herrens nåde er jordi full.
6 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki heidän joukkonsa hänen suunsa hengellä.
Himlarne er skapte ved Herrens ord, og all deira her ved hans munns ande.
7 Hän pitää koossa veden meressä niinkuin roukkiossa, ja kätkee syvyydet.
Han samlar havsens vatn som ei muga, legg dei djupe vatn i upplagshus.
8 Peljätköön Herraa kaikki maa; häntä peljätköön kaikki maan piirin asuvaiset.
All jordi må ottast for Herren, for honom ræddast alle som bur i mannheimen.
9 Sillä koska hän sanoo, niin se tapahtuu; jos hän käskee, niin se on tehty.
For han tala, og so vart det; han baud, og so stod det der.
10 Herra tekee pakanain neuvot tyhjäksi; hän saattaa kansain ajatukset turhaksi.
Herren spiller heidningefolks råd, gjer folkeslags tankar til inkjes.
11 Mutta Herran neuvo pysyy ijankaikkisesti, hänen sydämensä ajatukset sukukunnasta sukukuntaan.
Herrens råd stend ved lag i all æva, hans hjartans tankar frå ætt til ætt.
12 Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut.
Sælt er det folk som hev Herren til sin Gud, det folk som han valde ut til sin arv.
13 Herra katsoi taivaasta alas, ja näki kaikki ihmisten lapset.
Frå himmelen skodar Herren ned, han ser alle menneskjeborni.
14 Vahvalta istuimeltansa katsoi hän kaikkia, jotka maan päällä asuvat.
Frå den staden der han bur, ser han ned til alle som bur på jordi,
15 Hän valmistaa kaikkein heidän sydämensä: hän ymmärtää kaikki heidän työnsä.
han som lagar deira hjarto alle saman, han som merkar alle deira gjerningar.
16 Ei kuningasta auta hänen suuri väkensä, eikä sankari vapahdeta suurella voimallansa.
Ein konge vert ikkje frelst ved sin store styrke, ei kjempa ikkje berga ved si store kraft.
17 Orhiit ei myös auta; ja heidän suuri väkevyytensä ei pelasta.
Hesten er sviksam hjelp til frelsa, og med sin store styrke bergar han ikkje.
18 Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät, jotka hänen laupiuteensa toivovat,
Sjå, Herrens auga ser til deim som ottast honom, som ventar på hans nåde
19 Että hän pelastais heidän sielunsa kuolemasta, ja elättäis heitä nälän aikana.
til å fria deira sjæl frå dauden og halda deim i live i hungersnaud.
20 Meidän sielumme odottaa Herraa, joka on meidän apumme ja kilpemme!
Vår sjæl stundar på Herren; han er vår hjelp og vår skjold.
21 Sillä meidän sydämemme iloitsee hänessä, ja me toivomme hänen pyhään nimeensä.
For i honom gled vårt hjarta seg, for me set vår lit til hans heilage namn.
22 Olkoon sinun laupiutes, Herra, meidän päällämme, niinkuin me sinuun uskallamme!
Di nåde, Herre, vere yver oss, so som me vonar på deg!
