Psalmien 33
1 Riemuitkaat, te vanhurskaat, Herrassa; vakain pitää häntä kauniisti kiittämän.
Veselte se spravedliví v Hospodinu, na upříméť přísluší chválení.
2 Kiittäkäät Herraa kanteleilla, veisatkaat hänelle kiitosta kymmenkielisellä psaltarilla.
Oslavujte Hospodina na harfě, na loutně, a na nástroji o desíti strunách, žalmy zpívejte jemu.
3 Veisatkaat hänelle uusi virsi: veisatkaat jalosti kielten leikissä, helisemisellä.
Zpívejte jemu píseň novou, a huďte dobře a zvučně.
4 Sillä Herran sana on totinen, ja mitä hän lupaa, sen hän vahvana pitää.
Nebo pravé jest slovo Hospodinovo, a všeliké dílo jeho stálé.
5 Hän rakastaa vanhurskautta ja tuomiota; maa on täynnänsä Herran laupiutta.
Milujeť spravedlnost a soud, milosrdenství Hospodinova plná jest země.
6 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki heidän joukkonsa hänen suunsa hengellä.
Slovem Hospodinovým nebesa učiněna jsou, a duchem úst jeho všecko vojsko jejich.
7 Hän pitää koossa veden meressä niinkuin roukkiossa, ja kätkee syvyydet.
Onť shrnul jako na hromadu vody mořské, a složil na poklad propasti.
8 Peljätköön Herraa kaikki maa; häntä peljätköön kaikki maan piirin asuvaiset.
Boj se Hospodina všecka země, děstež se před ním všickni obyvatelé okršlku zemského.
9 Sillä koska hän sanoo, niin se tapahtuu; jos hän käskee, niin se on tehty.
Nebo on řekl, a stalo se, on rozkázal, a postavilo se.
10 Herra tekee pakanain neuvot tyhjäksi; hän saattaa kansain ajatukset turhaksi.
Hospodin ruší rady národů, a v nic obrací přemyšlování lidská.
11 Mutta Herran neuvo pysyy ijankaikkisesti, hänen sydämensä ajatukset sukukunnasta sukukuntaan.
Rada pak Hospodinova na věky trvá, myšlení srdce jeho od národu do pronárodu.
12 Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut.
Blahoslavený národ, kteréhož Hospodin jest Bohem jeho, lid ten, kterýž sobě on vyvolil za dědictví.
13 Herra katsoi taivaasta alas, ja näki kaikki ihmisten lapset.
Hospodin patře s nebe, vidí všecky syny lidské,
14 Vahvalta istuimeltansa katsoi hän kaikkia, jotka maan päällä asuvat.
Z příbytku trůnu svého dohlédá ke všechněm obyvatelům země.
15 Hän valmistaa kaikkein heidän sydämensä: hän ymmärtää kaikki heidän työnsä.
Ten, kterýž stvořil srdce jednoho každého z nich, spatřuje všecky skutky jejich.
16 Ei kuningasta auta hänen suuri väkensä, eikä sankari vapahdeta suurella voimallansa.
Nebývá král zachován skrze mnohý zástup, ani udatný rek vysvobozen skrze velikou moc svou.
17 Orhiit ei myös auta; ja heidän suuri väkevyytensä ei pelasta.
Oklamavatelný jest kůň k spomožení, aniž ve množství síly své vytrhuje.
18 Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät, jotka hänen laupiuteensa toivovat,
Aj, oči Hospodinovy patří na ty, kteříž se ho bojí, a na ty, kteříž očekávají milosrdenství jeho,
19 Että hän pelastais heidän sielunsa kuolemasta, ja elättäis heitä nälän aikana.
Aby vyprostil od smrti duše jejich, a živil je v čas hladu.
20 Meidän sielumme odottaa Herraa, joka on meidän apumme ja kilpemme!
Duše naše očekává na Hospodina, on jest spomožení naše, a pavéza naše.
21 Sillä meidän sydämemme iloitsee hänessä, ja me toivomme hänen pyhään nimeensä.
V něm zajisté rozveselí se srdce naše, nebo ve jménu jeho svatém naději skládáme.
22 Olkoon sinun laupiutes, Herra, meidän päällämme, niinkuin me sinuun uskallamme!
Budiž milosrdenství tvé nad námi, Hospodine, jakož naději máme v tobě.
