Psalmien 30
1 Psalmi, veisattava Davidin huoneen vihkimisessä. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä olet korottanut minua: et myös salli viholliseni iloita minusta.
[Ein Psalm, ein Einweihungslied des Hauses. Von David.] Ich will dich erheben, Jehova, denn [O. daß] du hast mich emporgezogen und hast nicht über mich sich freuen lassen meine Feinde.
2 Herra minun Jumalani, kuin minä huusin sinua, niin sinä teit minun terveeksi.
Jehova, mein Gott! zu dir habe ich geschrieen, und du hast mich geheilt.
3 Herra, sinä veit sieluni ulos helvetistä: sinä olet minun elävänä pitänyt niiden mennessä kuoppaan. (Sheol h7585)
Jehova! du hast meine Seele aus dem Scheol heraufgeführt, hast mich belebt aus denen, die in die Grube hinabfahren. (Sheol h7585)
4 Pyhät, veisatkaat kiitosta Herralle, ja kiittäkäät hänen pyhyytensä muistoksi.
Singet Psalmen [Eig. Singspielte; so auch v 12;33,2 usw.] Jehova, ihr seine Frommen, und preiset sein heiliges Gedächtnis! [d. h. seinen heiligen Namen; vergl. 2. Mose 3,15]
5 Sillä hänen vihansa viipyy silmänräpäyksen, ja hän ihastuu elämästä: ehtoona on itku, mutta aamulla ilo.
Denn ein Augenblick ist in seinem Zorn, ein Leben in seiner Gunst; am Abend kehrt Weinen ein, und am Morgen ist Jubel da.
6 Mutta minä sanoin myötäkäymisessäni: en minä ikänä kukistu.
Ich zwar sagte in meinem Wohlergehen: [Eig. in meiner Ruhe, Sorglosigkeit] Ich werde nicht wanken ewiglich.
7 Sillä sinä, Herra, olet hyvässä tahdossas vuoreni vahvistanut; mutta kuin sinä kasvos peitit, niin minä hämmästyin.
Jehova! in deiner Gunst hattest du festgestellt meinen Berg; [Eig. Stärke bestellt meinem Berge] du verbargst dein Angesicht, ich ward bestürzt.
8 Sinua, Herra, minä huudan, ja Herraa minä rukoilen.
Zu dir, Jehova, rief ich, und zum Herrn flehte ich:
9 Mitä hyvää minun veressäni on, kuin minä hautaan alas menen? kiittäneekö tomukin sinua, ja ilmoittaneeko se sinun totuuttas?
Was für Gewinn ist in meinem Blute, in meinem Hinabfahren in die Grube? Wird der Staub dich preisen? Wird er deine Wahrheit verkünden?
10 Herra, kuule, ja ole minulle armollinen: Herra, ole minun auttajani.
Höre, Jehova, und sei mir gnädig! Jehova, sei mein Helfer!
11 Sinä olet muuttanut minun valitukseni iloksi: sinä olet riisunut minun säkkini, ja vyötit minun riemulla,
Meine Wehklage hast du mir in einen Reigen verwandelt, mein Sacktuch [d. h. mein Trauerkleid] hast du gelöst, und mit Freude mich umgürtet;
12 Että minun kunniani veisais sinulle kiitosta ja ei vaikenisi, Herra minun Jumalani, minä kiitän sinua ijankaikkisesti!
auf daß meine Seele [W. Ehre; wie Ps. 7,5;16,9] dich besinge und nicht schweige. Jehova, mein Gott, in Ewigkeit werde ich dich preisen!
