Psalmien 27
1 Davidin Psalmi. Herra on minun valistukseni ja autuuteni, ketä minä pelkään? Herra on henkeni väkevyys, ketä minä vapisen?
Dawut yazƣan küy: — Pǝrwǝrdigar mening nurum wǝ nijatliⱪimdur; Mǝn yǝnǝ kimdin ⱪorⱪay? Pǝrwǝrdigar ⱨayatimning ⱪorƣinidur; Mǝn kimning aldida titrǝy?
2 Sentähden, vaikka pahat, vainolliseni ja viholliseni, lähestyvät minun lihaani syömään, täytyy heidän kuintenkin itseänsä loukata ja langeta.
Yamanliⱪ ⱪilƣuqilar «Uning ǝtlirini yǝyli» dǝp manga ⱨujum ⱪilƣanda, Rǝⱪiblirim, düxmǝnlirim manga yeⱪinlaxⱪanda, Putlixip, yiⱪildi ular.
3 Ja vaikka sotaväki saartais minua, niin ei sydämeni sentähden pelkäisi; ja jos sota nousis minua vastaan, minä turvaan sittekin häneen.
Zor ⱪoxun bargaⱨ ⱪurup meni ⱪorxawƣa alsimu, Ⱪǝlbimdǝ ⱨeq ⱪorⱪunq yoⱪ; Manga urux ⱪozƣisimu, yǝnila hatirjǝm turiwerimǝn.
4 Yhtä minä Herralta anon, sitä minä pyydän, asuakseni Herran huoneessa kaiken elinaikani: että minä näkisin Herran kauniin jumalanpalveluksen, ja hänen templiänsä etsisin.
Pǝrwǝrdigardin birla nǝrsini tilǝp kǝldim; Mǝn xuningƣa intilimǝktimǝnki: — Ɵmür boyi Pǝrwǝrdigarning ɵyidǝ bolsam, Pǝrwǝrdigarning güzǝllikigǝ ⱪarap yürsǝm, Uning ibadǝthanisida turup, yetǝklixigǝ muyǝssǝr bolsam, dǝymǝn.
5 Sillä hän peittää minua majassansa pahana aikana: hän kätkee minun salaiseen majaansa, ja korottaa minun kalliolle.
Beximƣa kün qüxkǝndǝ, U meni sayiwini astiƣa alidu; Meni qedirining iqidǝ aman saⱪlap yoxuruwalidu. U meni uyultax üstigǝ muⱪim turƣuzidu.
6 Ja hän korottaa nytkin minun pääni vihollisteni ylitse, jotka ympärilläni ovat; niin minä uhraan hänen majassansa kiitosuhria: minä veisaan ja laulan Herralle.
Xunga ⱨazir ǝtrapimdiki düxmǝnlirim aldida bexim yuⱪiri kɵtürülidu. Uning muⱪǝddǝs qedirida tǝntǝnǝ ⱪilip ⱪurbanliⱪlar sunimǝn; Nahxa-küylǝr eytimǝn, munajatlarni eytimǝn Pǝrwǝrdigarƣa!
7 Herra, kuule minun ääneni, koska minä huudan: ole minulle armollinen, ja kuultele minua.
Nida ⱪilƣinimda awazimni angliƣaysǝn, i Pǝrwǝrdigar; Manga meⱨir-xǝpⱪǝt kɵrsitip, ijabǝt ⱪilƣaysǝn.
8 Minun sydämeni sanoo sinulle tämän sinun sanas: etsikäät minun kasvojani! sentähden minä etsin, Herra, sinun kasvojas.
Ɵz kɵnglüm: «Uning didarini izdǝnglar!» dǝydu; Didaringni, i Pǝrwǝrdigar, ɵzüm izdǝymǝn.
9 Älä peitä kasvojas minulta, ja älä sysää pois palveliaas vihassas; sillä sinä olet minun apuni: älä minua hylkää, älä myös minua anna ylön, minun autuuteni Jumala.
Mǝndin Ɵzüngni ⱪaqurmiƣaysǝn! Ƣǝzǝplǝngǝndǝ ⱪulungni neri ⱪoƣlimiƣaysǝn; Sǝn meningdin yardimingni ayimay kǝlding; Sǝn mǝndin ayrilmiƣaysǝn, meni taxliwǝtmigǝysǝn, i Nijatkarim Huda!
10 Sillä minun isäni ja äitini hylkäsivät minun; mutta Herra korjasi minun.
Ata-anam meni taxliwǝtsimu, Pǝrwǝrdigar meni ⱪuqiⱪiƣa alidu.
11 Herra, osoita minulle sinun ties, ja johdata minua oikiaa polkua, minun vihollisteni tähden.
Manga Ɵz yolungni ɵgǝtkǝysǝn, i Pǝrwǝrdigar; Küxǝndilirim [paylap yürmǝktǝ], Meni tüz yolƣa baxliƣaysǝn.
12 Älä anna minua vihollisteni tahtoon; sillä väärät todistukset seisovat minua vastaan ja tekevät häpeemättä vääryyttä.
Meni rǝⱪiblirimning mǝyligǝ tapxurmiƣaysǝn, Qünki manga ⱪara qaplaxmaⱪqi bolƣan yalƣanqilar heli kɵptur, Ularning nǝpǝslirimu zorawanliⱪtur.
13 Mutta minä uskon kuitenkin näkeväni Herran hyvyyttä eläväin maalla,
Aⱨ, Pǝrwǝrdigarning meⱨribanliⱪini tiriklǝrning zeminidǝ kɵrüxkǝ kɵzüm yǝtmigǝn bolsa...!
14 Odota Herraa, ole hyvässä turvassa, ja hän vahvistaa sinun sydämes: ja odota Herraa.
Pǝrwǝrdigarni tǝlmürüp kütkin! Jigǝrlik bol, ⱪǝlbing mǝrdanǝ bolsun! Xundaⱪ ⱪil, Pǝrwǝrdigarni tǝlmürüp kütkin!
