Psalmien 26

1 Davidin Psalmi. Tuomitse minua, Herra; sillä minä olen vakuudessani vaeltanut: ja minä toivon Herraan, sentähden en minä livistele.

Av David. Søm meg til min rett, Herre! for eg hev fare fram i mi uskyld, og til Herren hev eg sett mi lit uruggeleg.

2 Koettele minua, Herra, ja kiusaa minua: puhdista minun munaskuuni ja sydämeni.

Prøv meg, Herre, og freista meg, ransaka mine nyro og mitt hjarta!

3 Sillä sinun hyvyytes on silmäini edessä, ja minä vaellan sinun totuudessas.

For din nåde er for mine augo, og eg ferdast i di sanning.

4 En minä istu turhain ihmisten seassa, enkä seuraa petollisia.

Eg sit ikkje saman med falske menner og gjeng ikkje inn hjå fule folk.

5 Minä vihaan pahain seurakuntaa, enkä istu jumalattomain tykönä.

Eg hatar samkoma av illmenne, og hjå dei ugudlege sit eg ikkje.

6 Minä pesen käteni viattomuudessa, ja oleskelen, Herra, alttaris tykönä,

Eg tvær mine hender i uskyld og vil gjerne ferdast um ditt altar, Herre,

7 Kussa kiitossanan ääni kuullaan, ja kaikki sinun ihmees saarnataan.

til å kveda lydt med lovsongs røyst og fortelja um alle dine under.

8 Herra, minä rakastin sinun huonees asuinsiaa ja sitä siaa, jossa sinun kunnias asuu.

Herre, eg elskar di husvist og den stad der din herlegdom bur.

9 Älä tempaa minun sieluani pois syntisten kanssa ja henkeäni verikoirain kanssa,

Rykk ikkje mi sjæl burt med syndarar eller mitt liv med blodgiruge menner,

10 Jotka pahanjuoniset ovat ja mielellänsä lahjoja ottavat.

som hev skamgjerd i sine hender og si høgre hand full av mutor.

11 Mutta minä vaellan viattomuudessani: vapahda minua ja ole minulle armollinen!

Men eg fer fram i mi uskyld; løys meg ut og ver meg nådig!

12 Minun jalkani käy oikiasti: minä kiitän Herraa seurakunnissa.

Min fot stend på slettlende. I samlingarne skal eg lova Herren.