Psalmien 26

1 Davidin Psalmi. Tuomitse minua, Herra; sillä minä olen vakuudessani vaeltanut: ja minä toivon Herraan, sentähden en minä livistele.

Af David. Herre! skaf mig Ret, thi jeg har vandret i min Uskyldighed; og jeg forlader mig paa Herren, jeg skal ikke snuble.

2 Koettele minua, Herra, ja kiusaa minua: puhdista minun munaskuuni ja sydämeni.

Prøv mig, Herre! og forsøg mig, lutre mine Nyrer og mit Hjerte;

3 Sillä sinun hyvyytes on silmäini edessä, ja minä vaellan sinun totuudessas.

thi din Miskundhed er for mine Øjne, og jeg vandrer i din Sandhed.

4 En minä istu turhain ihmisten seassa, enkä seuraa petollisia.

Jeg sidder ikke hos falske Folk og kommer ikke hos underfundige.

5 Minä vihaan pahain seurakuntaa, enkä istu jumalattomain tykönä.

Jeg hader de ondes Forsamling og sidder ikke hos de ugudelige.

6 Minä pesen käteni viattomuudessa, ja oleskelen, Herra, alttaris tykönä,

Jeg tor mine Hænder i Uskyldighed og holder mig omkring dit Alter, Herre!

7 Kussa kiitossanan ääni kuullaan, ja kaikki sinun ihmees saarnataan.

for at lade mig høre med Taksigelses Røst og for at fortælle alle dine underfulde Gerninger.

8 Herra, minä rakastin sinun huonees asuinsiaa ja sitä siaa, jossa sinun kunnias asuu.

Herre! jeg elsker dit Hus's Bolig og din Æres Tabernakels Sted.

9 Älä tempaa minun sieluani pois syntisten kanssa ja henkeäni verikoirain kanssa,

Bortryk ikke min Sjæl med Syndere, eller mit Liv med blodgerrige Folk,

10 Jotka pahanjuoniset ovat ja mielellänsä lahjoja ottavat.

i hvis Hænder der er Skændsel, og hvis højre Haand er fuld af Skænk.

11 Mutta minä vaellan viattomuudessani: vapahda minua ja ole minulle armollinen!

Men jeg vil vandre i min Uskyldighed; forløs mig og vær mig naadig!

12 Minun jalkani käy oikiasti: minä kiitän Herraa seurakunnissa.

Min Fod staar paa det jævne; i Forsamlinger vil jeg love Herren.