Psalmien 22
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
In finem, pro susceptione matutina. Psalmus David. Deus, Deus meus, respice in me: quare me dereliquisti? longe a salute mea verba delictorum meorum.
2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
Deus meus, clamabo per diem, et non exaudies; et nocte, et non ad insipientiam mihi.
3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
Tu autem in sancto habitas, laus Israël.
4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
In te speraverunt patres nostri; speraverunt, et liberasti eos.
5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
Ad te clamaverunt, et salvi facti sunt; in te speraverunt, et non sunt confusi.
6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
Ego autem sum vermis, et non homo; opprobrium hominum, et abjectio plebis.
7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
Omnes videntes me deriserunt me; locuti sunt labiis, et moverunt caput.
8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
Speravit in Domino, eripiat eum: salvum faciat eum, quoniam vult eum.
9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
Quoniam tu es qui extraxisti me de ventre, spes mea ab uberibus matris meæ.
10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
In te projectus sum ex utero; de ventre matris meæ Deus meus es tu:
11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
ne discesseris a me, quoniam tribulatio proxima est, quoniam non est qui adjuvet.
12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
Circumdederunt me vituli multi; tauri pingues obsederunt me.
13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
Aperuerunt super me os suum, sicut leo rapiens et rugiens.
14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
Sicut aqua effusus sum, et dispersa sunt omnia ossa mea: factum est cor meum tamquam cera liquescens in medio ventris mei.
15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
Aruit tamquam testa virtus mea, et lingua mea adhæsit faucibus meis: et in pulverem mortis deduxisti me.
16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
Quoniam circumdederunt me canes multi; concilium malignantium obsedit me. Foderunt manus meas et pedes meos;
17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
dinumeraverunt omnia ossa mea. Ipsi vero consideraverunt et inspexerunt me.
18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
Diviserunt sibi vestimenta mea, et super vestem meam miserunt sortem.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
Tu autem, Domine, ne elongaveris auxilium tuum a me; ad defensionem meam conspice.
20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
Erue a framea, Deus, animam meam, et de manu canis unicam meam.
21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
Salva me ex ore leonis, et a cornibus unicornium humilitatem meam.
22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
Narrabo nomen tuum fratribus meis; in medio ecclesiæ laudabo te.
23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
Qui timetis Dominum, laudate eum; universum semen Jacob, glorificate eum.
24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
Timeat eum omne semen Israël, quoniam non sprevit, neque despexit deprecationem pauperis, nec avertit faciem suam a me: et cum clamarem ad eum, exaudivit me.
25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
Apud te laus mea in ecclesia magna; vota mea reddam in conspectu timentium eum.
26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
Edent pauperes, et saturabuntur, et laudabunt Dominum qui requirunt eum: vivent corda eorum in sæculum sæculi.
27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
Reminiscentur et convertentur ad Dominum universi fines terræ; et adorabunt in conspectu ejus universæ familiæ gentium:
28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
quoniam Domini est regnum, et ipse dominabitur gentium.
29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
Manducaverunt et adoraverunt omnes pingues terræ; in conspectu ejus cadent omnes qui descendunt in terram.
30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
Et anima mea illi vivet; et semen meum serviet ipsi.
31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
Annuntiabitur Domino generatio ventura; et annuntiabunt cæli justitiam ejus populo qui nascetur, quem fecit Dominus.
