< Psalmien 22 >
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
(다윗의 시. 영장으로 아앨렛샤할에 맞춘 노래) 내 하나님이여, 내 하나님이여, 어찌 나를 버리셨나이까? 어찌 나를 멀리하여 돕지 아니하옵시며 내 신음하는 소리를 듣지 아니하시나이까?
2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
내 하나님이여, 내가 낮에도 부르짖고 밤에도 잠잠치 아니하오나 응답지 아니하시나이다
3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
이스라엘의 찬송 중에 거하시는 주여, 주는 거룩하시니이다
4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
우리 열조가 주께 의뢰하였고 의뢰하였으므로 저희를 건지셨나이다
5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
저희가 주께 부르짖어 구원을 얻고 주께 의뢰하여 수치를 당치 아니하였나이다
6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
나는 벌레요 사람이 아니라 사람의 훼방거리요 백성의 조롱거리니이다
7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
나를 보는 자는 다 비웃으며 입술을 비쭉이고 머리를 흔들며 말하되
8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
저가 여호와께 의탁하니 구원하실걸, 저를 기뻐하시니 건지실걸 하나이다
9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
오직 주께서 나를 모태에서 나오게 하시고 내 모친의 젖을 먹을때에 의지하게 하셨나이다
10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
내가 날 때부터 주께 맡긴바 되었고 모태에서 나올 때부터 주는 내 하나님이 되셨사오니
11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
나를 멀리하지 마옵소서 환난이 가깝고 도울 자 없나이다
12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
많은 황소가 나를 에워싸며 바산의 힘센 소들이 나를 둘렀으며
13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
내게 그 입을 벌림이 찢고 부르짖는 사자 같으니이다
14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
나는 물같이 쏟아졌으며 내 모든 뼈는 어그러졌으며 내 마음은 촛밀 같아서 내 속에서 녹았으며
15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
내 힘이 말라 질그릇 조각 같고 내 혀가 잇틀에 붙었나이다 주께서 또 나를 사망의 진토에 두셨나이다
16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
개들이 나를 에워쌌으며 악한 무리가 나를 둘러 내 수족을 찔렀나이다
17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
내가 내 모든 뼈를 셀 수 있나이다 저희가 나를 주목하여 보고
18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
내 겉옷을 나누며 속옷을 제비뽑나이다
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
여호와여, 멀리하지 마옵소서 나의 힘이시여, 속히 나를 도우소서
20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
내 영혼을 칼에서 건지시며 내 유일한 것을 개의 세력에서 구하소서
21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
나를 사자 입에서 구하소서 주께서 내게 응락하시고 들소 뿔에서 구원하셨나이다
22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
내가 주의 이름을 형제에게 선포하고 회중에서 주를 찬송하리이다
23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
여호와를 두려워하는 너희여, 그를 찬송할지어다 야곱의 모든 자손이여, 그에게 영광을 돌릴지어다 너희 이스라엘 모든 자손이여, 그를 경외할지어다
24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
그는 곤고한 자의 곤고를 멸시하거나 싫어하지 아니하시며 그 얼굴을 저에게서 숨기지 아니하시고 부르짖을 때에 들으셨도다
25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
대회 중에 나의 찬송은 주께로서 온 것이니 주를 경외하는 자 앞에서 나의 서원을 갚으리이다
26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
겸손한 자는 먹고 배부를 것이며 여호와를 찾는 자는 그를 찬송할 것이라 너희 마음은 영원히 살지어다
27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
땅의 모든 끝이 여호와를 기억하고 돌아오며 열방의 모든 족속이 주의 앞에 경배하리니
28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
나라는 여호와의 것이요 여호와는 열방의 주재심이로다
29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
세상의 모든 풍비한 자가 먹고 경배할 것이요 진토에 내려가는 자 곧 자기 영혼을 살리지 못할 자도 다 그 앞에 절하리로다
30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
후손이 그를 봉사할 것이요 대대에 주를 전할 것이며
31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
와서 그 공의를 장차 날 백성에게 전함이여 주께서 이를 행하셨다 할 것이로다