Psalmien 22
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
あけぼのの鹿の調にあはせて伶長にうたはしめたるダビデの歌 わが神わが神なんぞ我をすてたまふや 何なれば遠くはなれて我をすくはず わが歎きのこゑをきき給はざるか
2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
ああわが神われ昼よばはれども汝こたへたまはず 夜よばはれどもわれ平安をえず
3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
然はあれイスラエルの讃美のなかに住たまふものよ汝はきよし
4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
われらの列祖はなんぢに依頼めり かれら依頼みたればこれを助けたまへり
5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
かれら汝をよびて援をえ汝によりたのみて恥をおへることなかりき
6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
然はあれどわれは蟲にして人にあらず 世にそしられ民にいやしめらる
7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
すべてわれを見るものはわれをあざみわらひ 口唇をそらし首をふりていふ
8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
かれはヱホバによりたのめりヱホバ助くべし ヱホバかれを悦びたまふが故にたすくべしと
9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
されど汝はわれを胎内よりいだし絵へるものなり わが母のふところにありしとき既になんぢに依頼ましめたまへり
10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
我うまれいでしより汝にゆだねられたり わが母われを生しときより汝はわが神なり
11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
われに遠ざかりたまふなかれ 患難ちかづき又すくふものなければなり
12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
おほくの牡牛われをめぐりバサンの力つよき牡牛われをかこめり
13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
かれらは口をあけて我にむかひ物をかきさき吼うだく獅のごとし
14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
われ水のごとくそそぎいだされ わがもろもろの骨ははづれ わが心は蝋のごとくなりて腹のうちに鎔たり
15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
わが力はかわきて陶器のくだけのごとく わが舌は齶にひたつけり なんぢわれを死の塵にふさせたまへり
16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
そは犬われをめぐり惡きものの群われをかこみてわが手およびわが足をさしつらぬけり
17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
わが骨はことごとく數ふるばかりになりぬ 惡きものの目をとめて我をみる
18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
かれらたがひにわが衣をわかち我がしたぎを鬮にす
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
ヱホバよ遠くはなれ居たまふなかれ わが力よねがはくは速きたりてわれを授けたまへ
20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
わがたましひを劍より助けいだし わが生命を犬のたけきいきほひより脱れしめたまへ
21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
われを獅の口また野牛のつのより救ひいだしたまへ なんぢ我にこたへたまへり
22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
われなんぢの名をわが兄弟にのべつたへ なんぢを會のなかにて讃たたへん
23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
ヱホバを懼るるものよヱホバをほめたたへよ ヤコブのもろもろの裔よヱホバをあがめよ イスラエルのもろもろのすゑよヱホバを畏め
24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
ヱホバはなやむものの辛苦をかろしめ棄たまはず これに聖顔をおほふことなくしてその叫ぶときにききたまへばなり
25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
大なる會のなかにてわが汝をほめたたふるは汝よりいづるなり わが誓ひしことはヱホバをおそるる者のまへにてことごとく償はん
26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
謙遜者はくらひて飽ことをえ ヱホバをたづねもとむるものはヱホバをほめたたへん 願くはなんぢらの心とこしへに生んことを
27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
地のはては皆おもひいだしてヱホバに歸りもろもろの國の族はみな前にふしをがむべし
28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
國はヱホバのものなればなり ヱホバはもろもろの國人をすべをさめたまふ
29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
地のこえたるものは皆くらひてヱホバををがみ塵にくたるものと己がたましひを存ふること能はざるものと皆そのみまへに拝脆かん
30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
たみの裔のうちにヱホバにつかる者あらん 主のことは代々にかたりつたへらるべし
31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
かれら來りて此はヱホバの行爲なりとてその義を後にうまるる民にのべつたへん
