Psalmien 22
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
聖歌隊の指揮者によってあけぼののめじかのしらべにあわせてうたわせたダビデの歌 わが神、わが神、なにゆえわたしを捨てられるのですか。なにゆえ遠く離れてわたしを助けず、わたしの嘆きの言葉を聞かれないのですか。
2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
わが神よ、わたしが昼よばわっても、あなたは答えられず、夜よばわっても平安を得ません。
3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
しかしイスラエルのさんびの上に座しておられるあなたは聖なるおかたです。
4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
われらの先祖たちはあなたに信頼しました。彼らが信頼したので、あなたは彼らを助けられました。
5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
彼らはあなたに呼ばわって救われ、あなたに信頼して恥をうけなかったのです。
6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
しかし、わたしは虫であって、人ではない。人にそしられ、民に侮られる。
7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
すべてわたしを見る者は、わたしをあざ笑い、くちびるを突き出し、かしらを振り動かして言う、
8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
「彼は主に身をゆだねた、主に彼を助けさせよ。主は彼を喜ばれるゆえ、主に彼を救わせよ」と。
9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
しかし、あなたはわたしを生れさせ、母のふところにわたしを安らかに守られた方です。
10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
わたしは生れた時から、あなたにゆだねられました。母の胎を出てからこのかた、あなたはわたしの神でいらせられました。
11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
わたしを遠く離れないでください。悩みが近づき、助ける者がないのです。
12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
多くの雄牛はわたしを取り巻き、バシャンの強い雄牛はわたしを囲み、
13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
かき裂き、ほえたけるししのように、わたしにむかって口を開く。
14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
わたしは水のように注ぎ出され、わたしの骨はことごとくはずれ、わたしの心臓は、ろうのように、胸のうちで溶けた。
15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
わたしの力は陶器の破片のようにかわき、わたしの舌はあごにつく。あなたはわたしを死のちりに伏させられる。
16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
まことに、犬はわたしをめぐり、悪を行う者の群れがわたしを囲んで、わたしの手と足を刺し貫いた。
17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
わたしは自分の骨をことごとく数えることができる。彼らは目をとめて、わたしを見る。
18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
彼らは互にわたしの衣服を分け、わたしの着物をくじ引にする。
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
しかし主よ、遠く離れないでください。わが力よ、速く来てわたしをお助けください。
20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
わたしの魂をつるぎから、わたしのいのちを犬の力から助け出してください。
21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
わたしをししの口から、苦しむわが魂を野牛の角から救い出してください。
22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
わたしはあなたのみ名を兄弟たちに告げ、会衆の中であなたをほめたたえるでしょう。
23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
主を恐れる者よ、主をほめたたえよ。ヤコブのもろもろのすえよ、主をあがめよ。イスラエルのもろもろのすえよ、主をおじおそれよ。
24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
主が苦しむ者の苦しみをかろんじ、いとわれず、またこれにみ顔を隠すことなく、その叫ぶときに聞かれたからである。
25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
大いなる会衆の中で、わたしのさんびはあなたから出るのです。わたしは主を恐れる者の前で、わたしの誓いを果します。
26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
貧しい者は食べて飽くことができ、主を尋ね求める者は主をほめたたえるでしょう。どうか、あなたがたの心がとこしえに生きるように。
27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
地のはての者はみな思い出して、主に帰り、もろもろの国のやからはみな、み前に伏し拝むでしょう。
28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
国は主のものであって、主はもろもろの国民を統べ治められます。
29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
地の誇り高ぶる者はみな主を拝み、ちりに下る者も、おのれを生きながらえさせえない者も、みなそのみ前にひざまずくでしょう。
30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
子々孫々、主に仕え、人々は主のことをきたるべき代まで語り伝え、
31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
主がなされたその救を後に生れる民にのべ伝えるでしょう。
