Psalmien 22

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

Salmo di Davide, [dato] al Capo de' Musici, sopra Aielet-hassahar DIO mio, Dio mio, perchè mi hai lasciato? [Perchè stai] lontano dalla mia salute, [e dalle] parole del mio ruggire?

2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

O Dio mio, io grido di giorno, e tu non rispondi; Di notte ancora, e non ho posa alcuna.

3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

E pur tu [sei] il Santo, Il Permanente, le lodi d'Israele.

4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

I nostri padri si son confidati in te; Si son confidati [in te], e tu li hai liberati.

5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

Gridarono a te, e furon liberati; In te si confidarono, e non furon confusi.

6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

Ma io [sono] un verme, e non un uomo; Il vituperio degli uomini, e lo sprezzato fra il popolo.

7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

Chiunque mi vede, si beffa di me, [Mi] stende il labbro, [e] scuote il capo;

8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

[Dicendo: ] Egli si rimette nel Signore; liberilo dunque; Riscuotalo, poichè egli lo gradisce.

9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

Certo, tu [sei quel] che mi hai tratto fuor del seno; Tu mi hai affidato [da che io era] alle mammelle di mia madre.

10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Io fui gettato sopra te dalla matrice; Tu [sei] il mio Dio fin dal seno di mia madre.

11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

Non allontanarti da me; perciocchè l'angoscia [è] vicina, E non [vi è] alcuno che [mi] aiuti.

12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

Grandi tori mi hanno circondato; Possenti tori di Basan mi hanno intorniato;

13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

Hanno aperta la lor gola contro a me, [Come] un leone rapace e ruggente.

14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

Io mi scolo come acqua, E tutte le mie ossa si scommettono; Il mio cuore è come cera, [E] si strugge nel mezzo delle mie interiora.

15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

Il mio vigore è asciutto come un testo, E la mia lingua è attaccata alla mia gola; Tu mi hai posto nella polvere della morte.

16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

Perciocchè cani mi hanno circondato; Uno stuolo di maligni mi ha intorniato; Essi mi hanno forate le mani ed i piedi.

17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

Io posso contar tutte le mie ossa; Essi mi riguardano, [e] mi considerano.

18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

Si spartiscono fra loro i miei vestimenti, E tranno la sorte sopra la mia vesta.

19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

Tu dunque, Signore, non allontanarti; [Tu che sei la] mia forza, affrettati a soccorrermi.

20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

Riscuoti l'anima mia dalla spada, L'unica mia dalla branca del cane.

21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

Salvami dalla gola del leone, Ed esaudiscimi, [liberandomi] dalle corna de' liocorni.

22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

Io racconterò il tuo Nome a' miei fratelli; Io ti loderò in mezzo della raunanza.

23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

[Voi] che temete il Signore, lodatelo; Glorificatelo [voi], tutta la progenie di Giacobbe; E [voi] tutta la generazione d'Israele, abbiate timor di lui.

24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

Perciocchè egli non ha sprezzata, nè disdegnata l'afflizione dell'afflitto; E non ha nascosta la sua faccia da lui; E quando ha gridato a lui, l'ha esaudito.

25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

Da te [io ho] l'argomento della mia lode in grande raunanza; Io adempirò i miei voti in presenza di quelli che ti temono.

26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

I mansueti mangeranno, e saranno saziati; Que' che cercano il Signore lo loderanno; Il vostro cuore viverà in perpetuo.

27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

Tutte le estremità della terra ne avranno memoria, E si convertiranno al Signore; E tutte le nazioni delle genti adoreranno nel suo cospetto.

28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

Perciocchè al Signore [appartiene] il regno; Ed [egli è quel] che signoreggia sopra le genti.

29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

Tutti i grassi della terra mangeranno ed adoreranno; [Parimente] tutti quelli che scendono nella polvere, E che non possono mantenersi in vita, s'inchineranno davanti a lui.

30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

La [lor] posterità gli servirà; Ella sarà annoverata per generazione al Signore.

31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.

Essi verranno, ed annunzieranno la sua giustizia; [Ed] alla gente che ha da nascere ciò ch'egli avrà operato.