Psalmien 22

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

Psaume de David, [donné] au maître chantre, [pour le chanter] sur Ajelet-Hassachar. Mon Dieu! mon Dieu! pourquoi m'as-tu abandonné, t'éloignant de ma délivrance, et des paroles de mon rugissement?

2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

Mon Dieu! je crie de jour, mais tu ne réponds point; et de nuit, et je ne cesse point.

3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

Toutefois tu es le Saint habitant [au milieu des] louanges d'Israël.

4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

Nos pères se sont confiés en toi; ils se sont confiés, et tu les as délivrés;

5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

Ils ont crié vers toi, et ils ont été délivrés; ils se sont appuyés sur toi, et ils n'ont point été confus.

6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

Mais moi, je suis un ver, et non point un homme, l'opprobre des hommes, et le méprisé du peuple.

7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

Tous ceux qui me voient, se moquent de moi; ils me font la moue; ils branlent la tête.

8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

Il s'abandonne, disent-ils, à l'Eternel; qu'il le délivre, et qu'il le retire, puisqu'il prend son bon plaisir en lui.

9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

Cependant c'est toi qui m'as tiré hors du ventre [de ma mère], qui m'as mis en sûreté lorsque j'étais aux mamelles de ma mère.

10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

J'ai été mis en ta charge dès la matrice; tu es mon [Dieu] Fort dès le ventre de ma mère.

11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

Ne t'éloigne point de moi; car la détresse est près [de moi], et il n'y a personne qui me secoure.

12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

Plusieurs taureaux m'ont environné; de puissants [taureaux] de Basan m'ont entouré.

13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

Ils ont ouvert leur gueule contre moi, [comme] un lion déchirant et rugissant.

14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

Je me suis écoulé comme de l'eau, et tous mes os sont déjoints; mon cœur est comme de la cire, s'étant fondu dans mes entrailles.

15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

Ma vigueur est desséchée comme de la brique, et ma langue tient à mon palais, et tu m'as mis dans la poussière de la mort.

16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

Car des chiens m'ont environné, une assemblée de méchants m'a entouré; ils ont percé mes mains et mes pieds.

17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

Je compterais tous mes os un par un; ils me contemplent, ils me regardent.

18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

Ils partagent entr’eux mes vêtements, et jettent le sort sur ma robe.

19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

Toi donc, Eternel! ne t'éloigne point; ma force, hâte-toi de me secourir.

20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

Délivre ma vie de l'épée, [délivre] mon unique de la patte du chien.

21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

Délivre-moi de la gueule du lion, et réponds-moi [en me retirant] d'entre les cornes des licornes.

22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

Je déclarerai ton Nom à mes frères, je te louerai au milieu de l'assemblée.

23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

Vous qui craignez l'Eternel, louez le; toute la race de Jacob, glorifiez-le; et toute la race d'Israël redoutez-le.

24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

Car il n'a point méprisé ni dédaigné l'affliction de l'affligé, et n'a point caché sa face arrière de lui; mais quand l'affligé a crié vers lui, il l'a exaucé.

25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

Ma louange commencera par toi dans la grande assemblée; je rendrai mes vœux en la présence de ceux qui te craignent.

26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

Les débonnaires mangeront, et seront rassasiés; ceux qui cherchent l'Eternel le loueront; votre cœur vivra à perpétuité.

27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

Tous les bouts de la terre s'en souviendront, et ils se convertiront à l'Eternel, et toutes les familles des nations se prosterneront devant toi.

28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

Car le règne appartient à l'Eternel, et il domine sur les nations.

29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

Tous les gens de la terre mangeront, et se prosterneront devant lui; tous ceux qui descendent en la poudre s'inclineront, même celui qui ne peut garantir sa vie.

30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

La postérité le servira, [et] sera consacrée au Seigneur d'âge en âge.

31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.

Ils viendront, et ils publieront sa justice au peuple qui naîtra, parce qu'il aura fait ces choses.