Psalmien 22
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
To ouercome, for `the morewtid hynd; the salm of Dauid. God, my God, biholde thou on me, whi hast thou forsake me? the wordis of my trespassis ben fer fro myn helthe.
2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
Mi God, Y schal crye bi dai, and thou schalt not here; and bi nyyt, and not to vnwisdom to me.
3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
Forsothe thou, the preisyng of Israel, dwellist in holynesse;
4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
oure fadris hopiden in thee, thei hopiden, and thou delyueridist hem.
5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
Thei crieden to thee, and thei weren maad saaf; thei hopiden in thee, and thei weren not schent.
6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
But Y am a worm, and not man; the schenschip of men, and the outcastyng of the puple.
7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
Alle men seynge me scorneden me; thei spaken with lippis, and stiriden the heed.
8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
He hopide in the Lord, delyuere he hym; make he hym saaf, for he wole hym.
9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
For thou it art that drowist me out of the wombe, thou art myn hope fro the tetis of my modir;
10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
in to thee Y am cast forth fro the wombe. Fro the wombe of my modir thou art my God; departe thou not fro me.
11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
For tribulacioun is next; for noon is that helpith.
12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
Many calues cumpassiden me; fatte bolis bisegiden me.
13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
Thei openyden her mouth on me; as doith a lioun rauyschynge and rorynge.
14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
I am sched out as watir; and alle my boonys ben scaterid. Myn herte is maad, as wex fletynge abrood; in the myddis of my wombe.
15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
Mi vertu driede as a tiyl stoon, and my tunge cleuede to my chekis; and thou hast brouyt forth me in to the dust of deth.
16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
For many doggis cumpassiden me; the counsel of wickid men bisegide me. Thei delueden myn hondis and my feet;
17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
thei noumbriden alle my boonys. Sotheli thei lokiden, and bihelden me;
18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
thei departiden my clothis to hem silf, and thei senten lot on my cloth.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
But thou, Lord, delaie not thin help fro me; biholde thou to my defence.
20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
God, delyuere thou my lijf fro swerd; and delyuere thou myn oon aloone fro the hond of the dogge.
21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
Make thou me saaf fro the mouth of a lioun; and my mekenesse fro the hornes of vnycornes.
22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
I schal telle thi name to my britheren; Y schal preise thee in the myddis of the chirche.
23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
Ye that dreden the Lord, herie hym; alle the seed of Jacob, glorifie ye hym.
24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
Al the seed of Israel drede hym; for he forsook not, nethir dispiside the preier of a pore man. Nethir he turnede awei his face fro me; and whanne Y criede to hym, he herde me.
25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
Mi preisyng is at thee in a greet chirche; Y schal yelde my vowis in the siyt of men dredynge hym.
26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
Pore men schulen ete, and schulen be fillid, and thei schulen herie the Lord, that seken hym; the hertis of hem schulen lyue in to the world of world.
27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
Alle the endis of erthe schulen bithenke; and schulen be conuertid to the Lord. And alle the meynees of hethene men; schulen worschipe in his siyt.
28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
For the rewme is the Lordis; and he schal be Lord of hethene men.
29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
Alle the fatte men of erthe eeten and worschipiden; alle men, that goen doun in to erthe, schulen falle doun in his siyt.
30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
And my soule schal lyue to hym; and my seed schal serue him.
31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
A generacioun to comyng schal be teld to the Lord; and heuenes schulen telle his riytfulnesse to the puple that schal be borun, whom the Lord made.
