Psalmien 22
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
For the music director. To the tune “Doe of the Dawn.” A psalm of David. My God, my God, why have you abandoned me? Why are you so far away when I groan, asking for help?
2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
My God, every day I cry out to you, but you don't answer; at night too, but I get no rest.
3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
Yet you are holy, and the praises of Israel are your throne.
4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
Our forefathers trusted in you; they trusted and you rescued them.
5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
They cried out to you for help, and they were saved. They trusted in you and were not defeated.
6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
But I'm a worm, not a man, scorned and despised by everyone.
7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
People who see me mock me. They laugh at me and shake their heads, saying,
8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
“He trusts in the Lord—well then, let the Lord save him! If the Lord is such a friend, then let the Lord rescue him!”
9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
However, you brought me safely through birth, and led me to trust in you at my mother's breasts.
10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
I was entrusted to you from birth; from the time I was born you have been my God.
11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
Do not be distant from me, because trouble is close by and no one else can help.
12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
Enemies surround me like a herd of bulls; strong bulls from Bashan have encircled me.
13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
Like roaring lions tearing at their prey they open their mouths wide against me.
14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
I feel like I'm being poured out like water. I'm falling apart as if all my bones have become loose. My mind feels like it's wax melting inside me.
15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
My strength has dried up like a piece of broken pottery. My tongue is stuck to the roof of my mouth. You're burying me as if I'm already dead.
16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
Evil men surround me like a pack of dogs. They have pierced my hands and feet.
17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
I'm so thin I can count all my bones. People stare at me and gloat.
18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
They divide my clothing among them; they roll dice for my clothes.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
But you, Lord, don't be far away from me! You are my strength—hurry, come and help me!
20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
Save me from death by the sword! Save my life—the only one I have—from the dogs!
21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
Rescue me from the mouth of the lion and from the wild bulls!
22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
I will tell my people all the wonderful things you have done; I will praise you in the congregation.
23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
Praise the Lord, all who worship him! Honor him, every descendant of Jacob! Be in awe of him, every descendant of Israel!
24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
For he has not ridiculed or scorned the suffering of the poor; he has not turned away from them, he has listened to their cries for help.
25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
You are the subject of my praise in the great assembly. I will fulfill my promises before those who worship you.
26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
The poor shall eat, and they shall be satisfied. All who come to the Lord will praise him—may you all live forever!
27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
Everyone in the whole world will repent and return to the Lord; all the nations will worship before you.
28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
For kingly power belongs to the Lord; he is the one who rules over the nations.
29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
All who prosper come to feast and worship. Bow down before him, all those destined for the grave—for none can keep themselves alive.
30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
Our descendants will serve him; they will tell the next generation about the Lord.
31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
They will come and tell those yet to be born how good the Lord is, and all that he has done!
