Psalmien 22
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
Unto the end, for the morning protection, a psalm for David. O God my God, look upon me: why hast thou forsaken me? Far from my salvation are the words of my sins.
2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
O my God, I shall cry by day, and thou wilt not hear: and by night, and it shall not be reputed as folly in me.
3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
But thou dwellest in the holy place, the praise of Israel.
4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
In thee have our fathers hoped: they have hoped, and thou hast delivered them.
5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
They cried to thee, and they were saved: they trusted in thee, and were not confounded.
6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
But I am a worm, and no man: the reproach of men, and the outcast of the people.
7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
All they that saw me have laughed me to scorn: they have spoken with the lips, and wagged the head.
8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
He hoped in the Lord, let him deliver him: let him save him, seeing he delighteth in him.
9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
For thou art he that hast drawn me out of the womb: my hope from the breasts of my mother.
10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
I was cast upon thee from the womb. From my mother’s womb thou art my God,
11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
Depart not from me. For tribulation is very near: for there is none to help me.
12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
Many calves have surrounded me: fat bulls have besieged me.
13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
They have opened their mouths against me, as a lion ravening and roaring.
14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
I am poured out like water; and all my bones are scattered. My heart is become like wax melting in the midst of my bowels.
15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
My strength is dried up like a potsherd, and my tongue hath cleaved to my jaws: and thou hast brought me down into the dust of death.
16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
For many dogs have encompassed me: the council of the malignant hath besieged me. They have dug my hands and feet.
17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
They have numbered all my bones. And they have looked and stared upon me.
18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
They parted my garments amongst them; and upon my vesture they cast lots.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
But thou, O Lord, remove not thy help to a distance from me; look towards my defence.
20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
Deliver, O God, my soul from the sword: my only one from the hand of the dog.
21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
Save me from the lion’s mouth; and my lowness from the horns of the unicorns.
22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
I will declare thy name to my brethren: in the midst of the church will I praise thee.
23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
Ye that fear the Lord, praise him: all ye the seed of Jacob, glorify him.
24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
Let all the seed of Israel fear him: because he hath not slighted nor despised the supplication of the poor man. Neither hath he turned away his face from me: and when I cried to him he heard me.
25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
With thee is my praise in a great church: I will pay my vows in the sight of them that fear him.
26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
The poor shall eat and shall be filled: and they shall praise the Lord that seek him: their hearts shall live for ever and ever.
27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
All the ends of the earth shall remember, and shall be converted to the Lord: And all the kindreds of the Gentiles shall adore in his sight.
28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
For the kingdom is the Lord’s; and he shall have dominion over the nations.
29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
All the fat ones of the earth have eaten and have adored: all they that go down to the earth shall fall before him.
30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
And to him my soul shall live: and my seed shall serve him.
31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
There shall be declared to the Lord a generation to come: and the heavens shall shew forth his justice to a people that shall be born, which the Lord hath made.
