Psalmien 22
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
For the end, concerning the morning aid, a Psalm of David. O God, my God, attend to me: why hast thou forsaken me? the account of my transgressions is far from my salvation.
2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
O my God, I will cry to thee by day, but thou wilt not hear: and by night, and [it shall] not [be accounted] for folly to me.
3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
But thou, the praise of Israel, dwellest in a sanctuary.
4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
Our fathers hoped in thee; they hoped, and thou didst deliver them.
5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
They cried to thee, and were saved: they hoped in thee, and were not ashamed.
6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
But I am a worm, and not a man; a reproach of men, and scorn of the people.
7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
All that saw me mocked me: they spoke with [their] lips, they shook the head, [saying],
8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
He hoped in the Lord: let him deliver him, let him save him, because he takes pleasure in him.
9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
For thou art he that drew me out of the womb; my hope from my mother's breasts.
10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
I was cast on thee from the womb: thou art my God from my mother's belly.
11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
Stand not aloof from me; for affliction is near; for there is no helper.
12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
Many bullocks have compassed me: fat bulls have beset me round.
13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
They have opened their mouth against me, as a ravening and roaring lion.
14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
I am poured out like water, and all my bones are loosened: my heart in the midst of my belly is become like melting wax.
15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
My strength is dried up, like a potsherd; and my tongue is glued to my throat; and thou hast brought me down to the dust of death.
16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
For many dogs have compassed me: the assembly of the wicked doers has beset me round: they pierced my hands and my feet.
17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
They counted all my bones; and they observed and looked upon me.
18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
They parted my garments [among] themselves, and cast lots upon my raiment.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
But thou, O Lord, remove not my help afar off: be ready for mine aid.
20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
Deliver my soul from the sword; my only-begotten one from the power of the dog.
21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
Save me from the lion's mouth; and [regard] my lowliness from the horns of the unicorns.
22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
I will declare thy name to my brethren: in the midst of the church will I sing praise to thee.
23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
Ye that fear the Lord, praise him; all ye seed of Jacob, glorify him: let all the seed of Israel fear him.
24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
For he has not despised nor been angry at the supplication of the poor; nor turned away his face from me; but when I cried to him, he heard me.
25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
My praise is of thee in the great congregation: I will pay my vows before them that fear him.
26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
The poor shall eat and be satisfied; and they shall praise the Lord that seek him: their heart shall live for ever.
27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
All the ends of the earth shall remember and turn to the Lord: and all the kindreds of the nations shall worship before him.
28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
For the kingdom is the Lord's; and he is the governor of the nations.
29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
All the fat ones of the earth have eaten and worshipped: all that go down to the earth shall fall down before him: my soul also lives to him.
30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
And my seed shall serve him: the generation that is coming shall be reported to the Lord.
31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
And they shall report his righteousness to the people that shall be born, whom the Lord has made.
