Psalmien 22
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
For the choirmaster. To the tune of “The Doe of the Dawn.” A Psalm of David. My God, my God, why have You forsaken me? Why are You so far from saving me, so far from my words of groaning?
2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
I cry out by day, O my God, but You do not answer, and by night, but I have no rest.
3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
Yet You are holy, enthroned on the praises of Israel.
4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
In You our fathers trusted; they trusted and You delivered them.
5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
They cried out to You and were set free; they trusted in You and were not disappointed.
6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
But I am a worm and not a man, scorned by men and despised by the people.
7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
All who see me mock me; they sneer and shake their heads:
8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
“He trusts in the LORD, let the LORD deliver him; let the LORD rescue him, since He delights in him.”
9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
Yet You brought me forth from the womb; You made me secure at my mother’s breast.
10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
From birth I was cast upon You; from my mother’s womb You have been my God.
11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
Be not far from me, for trouble is near and there is no one to help.
12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
Many bulls surround me; strong bulls of Bashan encircle me.
13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
They open their jaws against me like lions that roar and maul.
14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
I am poured out like water, and all my bones are disjointed. My heart is like wax; it melts away within me.
15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
My strength is dried up like a potsherd, and my tongue sticks to the roof of my mouth. You lay me in the dust of death.
16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
For dogs surround me; a band of evil men encircles me; they have pierced my hands and feet.
17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
I can count all my bones; they stare and gloat over me.
18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
They divide my garments among them and cast lots for my clothing.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
But You, O LORD, be not far off; O my Strength, come quickly to help me.
20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
Deliver my soul from the sword, my precious life from the power of wild dogs.
21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
Save me from the mouth of the lion; at the horns of the wild oxen You have answered me!
22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
I will proclaim Your name to my brothers; I will praise You in the assembly.
23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
You who fear the LORD, praise Him! All descendants of Jacob, honor Him! All offspring of Israel, revere Him!
24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
For He has not despised or detested the torment of the afflicted. He has not hidden His face from him, but has attended to his cry for help.
25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
My praise for You resounds in the great assembly; I will fulfill my vows before those who fear You.
26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
The poor will eat and be satisfied; those who seek the LORD will praise Him. May your hearts live forever!
27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
All the ends of the earth will remember and turn to the LORD. All the families of the nations will bow down before Him.
28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
For dominion belongs to the LORD and He rules over the nations.
29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
All the rich of the earth will feast and worship; all who go down to the dust will kneel before Him— even those unable to preserve their lives.
30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
Posterity will serve Him; they will declare the Lord to a new generation.
31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
They will come and proclaim His righteousness to a people yet unborn— all that He has done.
