Psalmien 21
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra, Kuningas riemuitsee sinun voimassas: ja kuinka suuresti hän iloitsee avustas!
A karmesternek. Zsoltár Dávidtól. Örökkévaló, hatalmadnak örül a király, és segítségedben mily nagyon ujjong!
2 Hänen sydämensä halun sinä annat hänelle, etkä kiellä, mitä hänen suunsa anoo, (Sela)
Szíve kivánságát megadtad néki, és ajkainak óhajtását nem vontad meg. Széla.
3 Sillä sinä ennätät hänen hyvällä siunauksella: sinä panet kultaisen kruunun hänen päähänsä.
Mert eléje jösz a jónak áldásival, teszel fejére színarany koronát.
4 Hän anoi elämää sinulta, niin sinä annoit hänelle pitkän ijän aina ja ijankaikkisesti.
Életet kért tőled, adtál neki, hosszú életet mind örökké.
5 Hänellä on suuri kunnia sinun avustas: sinä panet ylistyksen ja kaunistuksen hänen päällensä.
Nagy az ő dicsősége segítséged által; fenséget és fényt helyezel reá.
6 Sillä sinä asetat hänen siunaukseksi ijankaikkisesti: sinä ilahutat hänen kasvois edessä ilolla.
Mert teszed őt áldássá mindétíg, megvidámítod örömmel színed előtt.
7 Sillä Kuningas turvaa Herraan: ja Ylimmäisen laupiudessa ei hän horju.
Mert a király bízik az Örökkévalóban, és a Legfelsőnek kegye által nem tántorodik meg.
8 Sinun kätes löytää kaikki vihollises: sinun oikia kätes löytää ne, jotka sinua kadehtivat.
Eléri kezed mind az ellenségeidet, jobbod eléri gyűlölőidet.
9 Sinä panet heitä niinkuin kuumaan pätsiin sinun vihas aikana: Herra nielee heitä vihassansa, ja tuli syö heitä.
Teszed őket mintegy tűzes kemenezébe haragvásod idején; az Örökkévaló az ő haragjában megsemmisíti őket, s tűz emészti meg őket.
10 Heidän hedelmänsä sinä kadotat maan päältä, ja heidän siemenensä ihmisten lapsista.
Gyümölcsüket elveszíted a földről, és magzatjukat az ember fiai hözül.
11 Sillä he ajattelivat tehdä sinulle pahaa: he pitivät neuvoa, jota ei he voineet täyttää.
Mert gonoszságot czéloztak ellened, kigondoltak fondorlatot – mit sem tehetnek.
12 Sillä sinä teet heitä olkapääksi: sinä tarkoitat jänteelläs heidän kasvojansa vastaan.
Mert teszed őket háttal fordulókká, húrjaidat arczukna, k feszíted.
13 Herra, ylennä sinuas väkevyydessäs; niin me veisaamme ja kiitämme sinun voimaas.
Emelkedjél, Örökkévaló, hatalmadban, hadd énekeljük és zengjük erődet!
