Psalmien 2

1 Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

Por que as nações se rebelam, e os povos planejam em vão?

2 Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

Os reis da terra se levantam, e os governantes tomam conselhos reunidos contra o SENHOR, e contra seu Ungido, [dizendo]:

3 Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

Rompamos as correntes deles, e lancemos fora de nós as cordas deles.

4 Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

Aquele que está sentado nos céus rirá; o Senhor zombará deles.

5 Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

Então ele lhes falará em sua ira; em seu furor ele os assombrará, [dizendo]:

6 Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

E eu ungi a meu Rei sobre Sião, o monte de minha santidade.

7 Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

E eu declararei o decreto do SENHOR: Ele me disse: Tu és meu Filho; eu hoje te gerei.

8 Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

Pede-me, e eu te darei as nações [por] herança, e [por] tua propriedade os confins da terra.

9 Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

Com cetro de ferro tu as quebrarás; como vaso de oleiro tu as despedaçarás;

10 Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

Portanto agora, reis, sede prudentes; vós, juízes da terra, deixai serdes instruídos.

11 Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

Servi ao SENHOR com temor; e alegrai-vos com tremor.

12 Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.

Beijai ao Filho, para que ele não se ire, e pereçais [no] caminho; porque em breve a ira dele se acenderá. Bem-aventurados [são] todos os que nele confiam.