Psalmien 2
1 Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
Poukisa nasyon yo ap boulvèse konsa, e pèp yo fòmante yon vye bagay?
2 Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
Wa latè yo pran pòz yo e chèf yo pran konsèy ansanm kont SENYÈ a, e kont onksyone pa Li a:
3 Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
“Annou chire chenn sa yo, e jete kòd ki mare nou yo!”
4 Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
(Sila) ki chita nan syèl la ri; SENYÈ a ap moke yo.
5 Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
Anplis, Li va pale avèk yo nan kòlè Li. Li va fè yo sezi nan kòlè Li.
6 Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
Men pou Mwen menm, Mwen fin plase Wa Mwen an sou Sion, mòn sen Mwen an.
7 Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
Anverite, Mwen va pale selon deklarasyon SENYÈ a; SENYÈ a te di Mwen: “Ou se Fis Mwen. Se jodi a, Mwen te fè Ou.
8 Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
Mande Mwen, e Mwen va bay Ou nasyon yo kon eritaj, jis rive nan dènye pwent latè kon posesyon pa Ou.
9 Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
Ou va kase yo avèk yon baton fè, Ou va kraze yo tankou veso kanari.”
10 Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
Konsa, O wa yo, sèvi ak sajès. Fè atansyon, O jij sou latè yo.
11 Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
Adore SENYÈ a avèk gran respè e rejwi avèk tranbleman.
12 Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.
Fè omaj a Fis la, pou L pa vin fache, epi ou ta mouri nan chemen an. Paske gwo chalè Li kab limen ase vit. A la beni se tout (sila) ki kache nan Li.
