Psalmien 2
1 Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
Pourquoi s’agitent les nations, et les peuples méditent-ils la vanité?
2 Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
Les rois de la terre se lèvent, et les princes consultent ensemble contre l’Éternel et contre son Oint:
3 Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
Rompons leurs liens, et jetons loin de nous leurs cordes!
4 Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
Celui qui habite dans les cieux se rira [d’eux], le Seigneur s’en moquera.
5 Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
Alors il leur parlera dans sa colère, et, dans sa fureur, il les épouvantera:
6 Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
Et moi, j’ai oint mon roi sur Sion, la montagne de ma sainteté.
7 Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
Je raconterai le décret: l’Éternel m’a dit: Tu es mon Fils; aujourd’hui, je t’ai engendré.
8 Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
Demande-moi, et je te donnerai les nations pour héritage, et, pour ta possession, les bouts de la terre;
9 Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
Tu les briseras avec un sceptre de fer; comme un vase de potier tu les mettras en pièces.
10 Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
Et maintenant, ô rois, soyez intelligents; vous, juges de la terre, recevez instruction:
11 Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
Servez l’Éternel avec crainte, et réjouissez-vous avec tremblement;
12 Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.
Embrassez le Fils, de peur qu’il ne s’irrite, et que vous ne périssiez dans le chemin, quand sa colère s’embrasera tant soit peu. Bienheureux tous ceux qui se confient en lui!
