Psalmien 19

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Taivaat ilmoittavat Jumalan kunnian, ja vahvuus julistaa hänen kättensä teot.

Himnarnir sýna okkur dýrð Guðs. Þeir eru þögull vitnisburður um mikilleik verka hans.

2 Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle tiedon.

Dagur og nótt vitna um vísdóm Drottins.

3 Ei ole kieltä eikä puhetta, kussa ei heidän äänensä kuulu.

Hljóðlaust og án orða bera þau boðin um gervalla jörðina.

4 Heidän nuoransa käy ulos kaikkiin maihin, ja heidän puheensa maailman ääreen asti: auringolle hän pani majan heissä.

Sólin fer sína braut um loftin – einmitt þá sem Drottinn setti henni í upphafi.

5 Ja hän käy ulos kammiostansa niinkuin ylkä, ja riemuitsee niinkuin sankari tietä juostaksensa.

Hnarreist siglir hún yfir hvolfið, geislandi eins og brúður í brúðkaupi eða hlaupari sem hlakkar til að renna sitt skeið.

6 Hän käy ylös taivasten lopulta ja juoksee ympäri hamaan niiden loppuun jälleen; ja ei ole mitään peitetty hänen lämpimänsä edestä.

Sólin fer um himininn frá austri til vesturs, ekkert fær dulist við geislaflóð hennar og yl.

7 Herran laki on täydellinen ja virvoittaa sielut: Herran todistus on vahva ja tekee yksinkertaiset taitaviksi.

Lög Guðs eru fullkomin.

8 Herran käskyt ovat oikiat ja ilahuttavat sydämet: Herran käskyt ovat kirkkaat ja valistavat silmät.

Þau vernda og auka skilning, gleðja og lýsa.

9 Herran pelko on puhdas ja pysyy ijankaikkisesti: Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat,

Lög Guðs eru eilíf, réttlát og hrein.

10 Ne ovat kalliimmat kultaa ja kaikkein parasta kultaa, ja makeammat hunajaa ja mesileipiä.

Þau eru dýrmætari en gull. Þau eru sætari en hunang.

11 Sinun palvelias myös niissä opetetaan: ja joka niitä pitää, hänellä on suuri palkka.

Því að þau vara okkur við hættum og efla velgengni þeirra sem hlýða þeim.

12 Erhetykset kuka ymmärtää? anna minulle anteeksi salaiset rikokset.

Hver verður var við syndina sem loðir við hjarta mitt? Hreinsa mig af leyndum syndum.

13 Varjele myös palvelias ylpeistä, ettei he minua hallitsisi; niin minä olen viatoin ja nuhteetoin suuresta pahasta teosta.

Forða mér frá vondum mönnum, og stöðva hönd mína að ég geri ekkert ljótt. Sýknaðu mig af syndum mínum svo að ég lifi hreinu lífi.

14 Kelvatkoon sinulle minun suuni puheet, ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäs, Herra, minun vahani ja minun Lunastajani!

Ó, að orðin á vörum mér og hugsanir mínar geðjist þér, þú Guð, klettur minn og frelsari.