Psalmien 18
1 Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
En Psalm, till att föresjunga, Davids, Herrans tjenares; hvilken denna visos ord talade till Herran, på den tid Herren honom hulpit hade ifrå hans fiendars hand, och ifrå Sauls hand; Och sade: Hjerteliga, kär hafver jag dig, Herre, min starkhet;
2 Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
Herre, min klippa, min borg, min förlossare; min Gud, min tröst, den jag mig vid håller; min sköld, och min salighets horn, och mitt beskydd.
3 Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
Jag vill lofva och åkalla Herren; så blifver jag ifrå mina ovänner förlöst.
4 Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Ty dödsens band hafva, omfattat mig, och Belials bäcker förskräckt mig.
Helvetes band hafva omfattat mig, och dödsens snaror öfverfallit mig. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
När jag är i ångest, så åkallar jag Herran, och ropar till min Gud; så hörer han mina röst af sitt tempel, och mitt rop kommer för honom till hans öron.
7 Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
Jorden bäfvade och gaf sig, och bergens grundvalar rördes och bäfvade, då han vred var.
8 Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Damb gick upp af hans näso, och förtärande eld af hans mun; så att det ljungade deraf.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Han böjde himmelen, och for neder, och mörker var under hans fötter.
10 Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
Och han för uppå Cherub, och flög; han sväfde på vädrens vingar.
11 Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
Hans tjäll omkring honom var mörker, och svart tjockt moln, der han inne fördold var.
12 Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
Af skenet för honom delte sig skyn, med hagel och ljungande.
13 Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
Och Herren dundrade i himmelen; och den Högste lät sitt dunder ut, med hagel och ljungande.
14 Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
Han sköt sina skott, och förströdde dem; han lät fast ljunga, och förskräckte dem.
15 Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
Der såg man vattuådrorna; och jordenes grund vardt blottad, Herre, af ditt straff, af dine näsos anda och blåst.
16 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
Han sände utaf höjdene, och hemtade mig; och drog mig utu stor vatten.
17 Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
Han halp mig ifrå mina starka fiendar; ifrå mina hatare, som mig för mägtige voro;
18 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
De mig öfverföllo i mins motgångs tid; och Herren vardt min tröst.
19 Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
Och han förde mig ut på rymdena; han tog mig derut; ty han hade lust till mig.
20 Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Herren gör väl emot mig, efter mina rättfärdighet; han vedergäller mig efter mina händers renhet.
21 Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
Ty jag håller Herrans vägar, och är icke ogudaktig emot min Gud.
22 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
Ty alla hans rätter hafver jag för ögon, och hans bud kastar jag icke ifrå mig.
23 Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
Men jag; är utan vank för honom, och bevarar mig för min synd.
24 Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
Derföre vedergäller mig Herren, efter mina rättfärdighet; efter mina händers renhet för hans ögon.
25 Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Med de heliga äst du helig; och med de fromma, äst du from;
26 Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
Och med de rena äst du ren; och vid de afvoga ställer du dig afvog.
27 Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
Ty du hjelper det elända folket, och de höga ögon förnedrar du.
28 Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
Ty du upplyser mina lykto; Herren, min Gud, gör mitt mörker ljust.
29 Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Ty med dig kan jag nederlägga krigsfolk, och med minom Gud öfver muren springa.
30 Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
Guds vägar äro utan vank; Herrans tal äro genomluttrad; han är en sköld allom dem som trösta uppå honom.
31 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
Ty ho är en Gud, utan Herren; eller en starker, utan vår Gud?
32 Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
Gud omgjordar mig med kraft, och gör mina vägar utan vank.
33 Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
Han gör mina fötter lika som hjortars, och sätter mig på mina höjder.
34 Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
Han lärer mina hand strida, och min arm spänna kopparbågan.
35 Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
Och du gifver mig dins salighets sköld, och din högra hand stärker mig; och när du förnedrar mig, gör du mig storan.
36 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
Du gör under mig rum till att gå, att mina fötter icke skola slinta.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
Jag vill jaga efter mina fiendar, och gripa dem; och intet omvända, tilldess jag hafver nederlagt dem.
38 Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
Jag skall slå dem, och de skola icke kunna mig emotstå; de måste falla under mina fötter.
39 Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Du kan rusta mig med starkhet till strid; du kan kasta dem under mig, som sig emot mig sätta.
40 Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
Du gifver mig mina fiendar på flyktena, att jag må förstöra mina hatare.
41 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
De ropa, men der är ingen hjelpare: till Herran, men han svarar dem intet.
42 Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
Jag skall sönderstöta dem som stoft för vädret; jag skall bortkasta dem såsom träck på gatomen.
43 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Du hjelper mig ifrå det trätosamma folket, och gör mig till ett hufvud ibland Hedningarna; ett folk, som jag intet kände, tjenar mig.
44 Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
Det hörer mig med hörsam öron; men de främmande barn förneka mig.
45 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
De främmande barn försmäkta, och brytas i sina bojor.
46 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
Herren lefver, och lofvad vare min tröst; och mins salighets Gud varde upphöjd.
47 Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
Gud, som mig hämnd gifver, och tvingar folken under mig;
48 Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Den mig hjelper ifrå mina fiendar, och upphöjer mig ifrå dem, som sätta sig emot mig; du hjelper mig ifrå de vrånga.
49 Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
Derföre vill jag tacka dig, Herre, ibland Hedningarna, och lofsjunga dino Namne;
50 Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
Den sinom Konung stor salighet bevisar, och gör sinom smorda godt; David, och hans säd evinnerliga.
