Psalmien 18
1 Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
Dijo: ¡Te amo, oh Yavé, Fortaleza mía!
2 Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
¡Yavé, Roca mía y Castillo mío, y mi Libertador! ʼElohim mío y Fortaleza mía, en Quien me refugio, Mi Escudo y mi Cuerno de salvación, mi alta Torre.
3 Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
Invoco a Yavé, Quien es digno de alabanza, Y soy salvo de mis enemigos.
4 Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Me rodearon los lazos de la muerte, Sentí el espanto de los torrentes de Belial.
Me rodearon las ligaduras del Seol, Las trampas de la muerte vinieron sobre mí. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
En mi angustia invoqué a Yavé, Clamé a mi ʼElohim, Y Él oyó mi voz desde su Templo. Mi clamor delante de Él llegó a sus oídos.
7 Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
La tierra se conmovió y tembló. También temblaron los fundamentos de las montañas. Fueron sacudidos porque Él estaba airado.
8 Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
De su nariz se levantó una humareda, Un fuego de su boca devoró, Carbones fueron encendidos por Él.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Inclinó los cielos, Y descendió con densas tinieblas bajo sus pies.
10 Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
Cabalgó sobre un querubín y voló. Se precipitó sobre las alas del viento.
11 Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
Puso oscuridad como escondedero Con su Tabernáculo alrededor de Él, Oscuridad de agua, Densas nubes bajo el cielo.
12 Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
El fulgor de su Presencia Atravesó las densas nubes. Descargó granizo y carbones encendidos.
13 Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
Yavé tronó desde el cielo. ʼElyón dio su voz: ¡Granizo y carbones encendidos!
14 Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
Disparó sus flechas y los dispersó. Relámpagos en abundancia, y los confundió.
15 Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
Entonces aparecieron los lechos del agua Y se descubrieron los cimientos del mundo Ante tu bramido, oh Yavé, Por el soplo del aliento de tu nariz.
16 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
Envió desde lo alto y me tomó, Me sacó de muchas aguas.
17 Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
Me libró de mi poderoso enemigo Y de los que me aborrecían, Porque eran más fuertes que yo.
18 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Me enfrentaron en el día de mi calamidad, Pero Yavé fue mi apoyo.
19 Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
Me sacó a un lugar espacioso. Me rescató, porque se complació en mí.
20 Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Yavé me premió conforme a mi justicia. Me retribuyó según la pureza de mis manos.
21 Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
Porque guardé los caminos de Yavé, Y no me aparté impíamente de mi ʼElohim.
22 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
Pues todos sus Preceptos estuvieron delante de mí, Y no aparté de mí sus Estatutos.
23 Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
También fui irreprensible ante Él Y me guardé de cometer iniquidad.
24 Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
Por eso Yavé recompensó mi rectitud, La pureza de mis manos ante sus ojos.
25 Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Con el bondadoso se mostrará bondadoso, Y recto con el hombre recto.
26 Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
Puro se mostrará con el puro, Y con el perverso se mostrará severo.
27 Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
En verdad, Tú salvas al pueblo afligido, Y humillas los ojos altivos.
28 Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
Oh Yavé, Tú enciendes mi lámpara. ¡Mi ʼElohim ilumina mi oscuridad!
29 Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Porque contigo desbarataré ejércitos, Con mi ʼElohim saltaré sobre un muro.
30 Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
El camino de ʼElohim es perfecto. La Palabra de Yavé, acrisolada. Él es escudo a todos los que se refugian en Él.
31 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
Porque, ¿quién es ʼEloah aparte de Yavé? ¿Y quién es la Roca fuera de nuestro ʼElohim?
32 Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
Porque ʼEL es Quien me ata con vigor, Y que perfecciona mi camino,
33 Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
Que fortalece mis pies para que sean como de venado Y me sostiene firme en mis alturas,
34 Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
Que adiestra mis manos para la batalla, De modo que mis brazos puedan tensar el arco de bronce.
35 Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
Me diste también el escudo de tu salvación, Tu mano derecha me sostuvo Y tu benignidad me engrandeció.
36 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
Ensanchaste mis pasos debajo de mí, Y mis pies no resbalaron.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
Perseguí a mis enemigos, los alcancé, Y no regresé hasta que fueron aniquilados.
38 Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
Les di golpes repetidos, Y no pudieron levantarse, Cayeron debajo de mis pies.
39 Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Me armaste de valor para la guerra, Doblegaste a los que me resistían.
40 Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
Pusiste en fuga a mis enemigos, Para que yo venciera a quienes me aborrecían.
41 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Clamaron, pero no hubo quien los librara, Aun a Yavé, pero no les respondió.
42 Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
Los desmenucé como polvo ante el viento, Los eché fuera como el barro de las calles.
43 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Me libraste de las contiendas del pueblo. Me designaste jefe de las naciones. Un pueblo que no conocía me sirve.
44 Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
Tan pronto me oyen, me obedecen, Los extranjeros se sometieron a mí.
45 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
Los hijos de extranjeros desfallecen Y salen temblando de sus fortalezas.
46 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
¡Viva Yavé! ¡Bendita sea mi Roca! Sea enaltecido el ʼElohim de mi salvación,
47 Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
ʼEL, Quien ejecuta mi venganza Y me somete pueblos.
48 Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Él me libra de mis enemigos. Me enaltece sobre los que se alzan contra mí Y me libras del hombre violento.
49 Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
Por tanto, yo te daré gracias, Oh Yavé, entre las naciones, Y cantaré alabanzas a tu Nombre.
50 Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
Él da gran liberación a su rey Y muestra misericordia a su ungido: A David y a su descendencia para siempre.
