Psalmien 18
1 Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
Ljubiæu te, Gospode, krjeposti moja,
2 Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
Gospode, grade moj, zaklone moj, koji se oboriti ne može, izbavitelju moj, Bože moj, kamena goro, na kojoj se ne bojim zla, štite moj, rože spasenja mojega, utoèište moje!
3 Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
Prizivljem Gospoda, kojemu se klanjati valja, i opraštam se neprijatelja svojih.
4 Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Obuzeše me smrtne bolesti, i potoci nevaljalijeh ljudi uplašiše me.
Opkoliše me bolesti paklene, stegoše me zamke smrtne. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
U svojoj tjeskobi prizvah Gospoda, i k Bogu svojemu povikah; on èu iz dvora svojega glas moj, i vika moja doðe mu do ušiju.
7 Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
Zatrese se i pokoleba se zemlja, zadrmaše se i pomjeriše iz temelja gore, jer se on razljuti.
8 Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Podiže se dim od gnjeva njegova, iz usta njegovijeh oganj, koji proždire, i živo ugljevlje otskakaše od njega.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Savi nebesa i siðe. Mrak bješe pod nogama njegovijem.
10 Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
Sjede na heruvima i podiže se, i poletje na krilima vjetrnijem.
11 Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
Od mraka naèini sebi krov, sjenicu oko sebe, od mraènijeh voda, oblaka vazdušnijeh.
12 Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
Od sijevanja pred njim kroz oblake njegove udari grad i živo ugljevlje.
13 Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
Zagrmje na nebesima Gospod, i višnji pusti glas svoj, grad i živo ugljevlje.
14 Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
Pusti strijele svoje, i razmetnu ih; silu munja, i rasu ih.
15 Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
I pokazaše se izvori vodeni, i otkriše se temelji vasionoj od prijetnje tvoje, Gospode, od dihanja duha gnjeva tvojega.
16 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
Tada pruži s visine ruku, uhvati me, izvuèe me iz vode velike.
17 Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
Izbavi me od neprijatelja mojega silnoga i od mojih nenavidnika, kad bijahu jaèi od mene.
18 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Ustaše na me u dan nevolje moje, ali mi Gospod bi potpora.
19 Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
Izvede me na prostrano mjesto, i izbavi me, jer sam mu mio.
20 Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Dade mi Gospod po pravdi mojoj, i za èistotu ruku mojih dariva me.
21 Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
Jer se držah putova Gospodnjih, i ne odmetnuh se Boga svojega,
22 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
Nego su svi zakoni njegovi preda mnom, i zapovijesti njegovijeh ne uklanjam od sebe.
23 Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
Bih mu vjeran, i èuvah se od bezakonja svojega.
24 Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
Dade mi Gospod po pravdi mojoj, po èistoti ruku mojih pred oèima njegovima.
25 Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Sa svetima postupaš sveto, s èovjekom vjernim vjerno,
26 Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
S èistim èisto, a s nevaljalim nasuprot njemu.
27 Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
Jer ti pomažeš ljudima nevoljnim, a oèi ponosite ponižavaš.
28 Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
Ti raspaljuješ vidjelo moje; Gospod moj prosvjetljuje tamu moju.
29 Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
S tobom razbijam vojsku, i s Bogom svojim skaèem preko zida.
30 Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
Put je Božji vjeran, rijeè Gospodnja èista. On je štit svjema koji se u nj uzdaju.
31 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
Jer ko je Bog osim Gospoda, i ko je obrana osim Boga našega?
32 Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
Ovaj Bog opasuje me snagom, i èini mi vjeran put.
33 Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
Daje mi noge kao u jelena, i na visine stavlja me.
34 Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
Uèi ruke moje boju, i mišice moje èini da su luk od mjedi.
35 Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
Ti mi daješ štit spasenja svojega; desnica tvoja drži me, i milost tvoja èini me velika.
36 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
Ti širiš korak moj, te se ne spotièu noge moje.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
Tjeram neprijatelje svoje i stižem ih, i ne vraæam se dok ih ne istrijebim.
38 Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
Obaram ih, i ne mogu ustati, padaju pod noge moje.
39 Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Jer me ti opasuješ snagom za boj, i koji ustanu na me, obaraš ih preda mnom.
40 Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
Neprijatelja mojih pleæi ti mi obraæaš, i potirem nenavidnike svoje.
41 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Oni vièu, ali nema pomagaèa, ka Gospodu, ali ih on ne sluša.
42 Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
Rasipam ih kao prah po vjetru, kao blato po ulicama gazim ih.
43 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Ti me izbavljaš od bune narodne, postavljaš me da sam glava tuðim plemenima; narod kojega ne poznavah, služi mi.
44 Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
Po samome èuvenju slušaju me, tuðini pokorni su mi.
45 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
Tuðini blijede, dršæu u gradovima svojim.
46 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
Živ je Gospod, i da je blagosloven braniè moj! Da se uzvisi Bog spasenja mojega,
47 Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
Bog, koji mi daje osvetu, i pokorava mi narode,
48 Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Koji me izbavlja od neprijatelja, podiže me nad one koji ustaju na me i od èovjeka žestoka izbavlja me!
49 Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
Toga radi hvalim te, Gospode, pred narodima, i pojem imenu tvojemu,
50 Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
Koji slavno izbavljaš cara svojega, i èiniš milost pomazaniku svojemu Davidu i natražju njegovu dovijeka.
