Psalmien 18
1 Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
Til songmeisteren; av Herrens tenar David, som førde fram for Herren ordi i denne songen den dag då Herren hadde frelst honom frå alle hans fiendar og frå Saul. Og han sagde: Herre, eg hev deg hjarteleg kjær, min styrke!
2 Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
Herren er min berggrunn og mi festning og min frelsar; min Gud er mitt berg som eg flyr til, min skjold og mitt frelsehorn, mi borg.
3 Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
Eg kallar på Herren som er høglova, og vert frelst frå mine fiendar.
4 Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Daudsens reip var spente um meg, og bekkjer av vondskap skræmde meg.
Helheims reip var snørde um meg, daudsens snaror fanga meg. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
I mi trengsla kalla eg på Herren, og eg ropa til min Gud; han høyrde frå sitt tempel mi røyst, og mitt rop kom for hans andlit, til hans øyro.
7 Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
Og jordi skok og riste seg, og grunnvollarne i fjelli skalv, og dei skok seg, for han var vreid.
8 Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Røyk steig upp or hans nase, og eld frå hans munn åt um seg; gloande kol loga frå honom.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Og han lægde himmelen og steig ned, og det var kolmyrker under hans føter.
10 Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
Og han for fram på kerub, og flaug og sveiv på vengjerne åt vinden.
11 Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
Og han gjorde myrker til sitt åklæde rundt ikring seg, til sitt tjeld myrke vatn, tjukke skyer.
12 Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
Frå glansen for hans andlit for hans skyer fram, hagl og gloande kol.
13 Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
Og Herren tora i himmelen, den Høgste let si røyst ljoda: hagl og gloande kol.
14 Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
Og han sende ut sine piler og spreidde deim ikring, og eldingar i mengd og fortulla deim.
15 Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
Då kom djupålarne i vatnom til synes, og grunnvollarne i jordi vart berrsynte ved ditt trugsmål, Herre, ved andepusten frå din nase.
16 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
Han rette ut handi frå det høge, han greip meg; han drog meg upp or store vatn.
17 Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
Han frelste meg frå min megtige fiende og frå mine hatarar, for dei var meg for sterke.
18 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Dei for imot meg på min motgangs dag; men Herren vart min studnad.
19 Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
Han førde meg ut i vidt rom; han frelste meg, for han hadde hugnad i meg.
20 Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Herren gjorde med meg etter mi rettferd, han lønte meg etter reinleiken i mine hender.
21 Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
For eg tok vare på Herrens vegar og fall ikkje i vondskap frå min Gud.
22 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
For alle hans lover hadde eg for auga, hans bodord støytte eg ikkje frå meg.
23 Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
Og eg var ulastande for honom og tok meg i vare for mi synd.
24 Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
Og Herren lønte meg etter mi rettferd, etter reinleiken i mine hender for hans augo.
25 Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Mot den godlyndte syner du deg godlyndt, mot ulastande mann syner du deg ulastande,
26 Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
mot den reine syner du deg rein, mot den rangsnudde gjer du deg rang.
27 Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
For du frelser arme folk og tvingar høge augo ned.
28 Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
For du let mi lampa lysa klårt, Herren, min Gud, gjer mitt myrker bjart.
29 Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
For ved deg renner eg mot herflokkar, og ved min Gud spring eg yver murar.
30 Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
Gud, ulastande er hans veg; Herrens ord er skirt, han er ein skjold for alle deim som flyr til honom.
31 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
For kven er Gud forutan Herren, og kven er eit berg utan vår Gud?
32 Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
Den Gud som gyrder meg med kraft og gjer min veg ulastande,
33 Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
som gjev meg føter liksom hindarne og set meg upp på mine høgder,
34 Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
som lærer upp mine hender til strid, so mine armar spenner koparbogen.
35 Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
Og du gav meg di frelsa til skjold, di høgre hand studde meg, og di småminking gjorde meg stor.
36 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
Du gjorde vidt rom åt mine stig under meg, og mine oklo vagga ikkje.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
Eg forfylgde mine fiendar og nådde deim og vende ikkje um fyrr eg hev gjort av med deim.
38 Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
Eg slo deim i knas, so dei vann ikkje reisa seg; dei fell under føter.
39 Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Og du gyrde meg med kraft til striden; du bøygde under meg deim som stod upp imot meg.
40 Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
Du let mine fiendar snu ryggen til meg, og mine hatarar, deim rudde eg ut.
41 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Dei ropa - men der var ingen frelsar - til Herren, men han svarar deim ikkje.
42 Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
Og eg smuldrar deim som dust for vinden; som søyla på gator slo eg deim ut.
43 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Du frelste meg frå folke-ufred; du sette meg til hovud for heidningar; folk som eg ikkje kjende, tente meg.
44 Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
Ved gjetordet um meg lydde dei meg; framande folk smeikte for meg.
45 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
Framande folk visna av og gjekk skjelvande ut or sine borger.
46 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
Herren liver, og lova er han, mitt berg, og upphøgd er den Gud som meg frelser,
47 Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
den Gud som gjev meg hemn og legg folkeslag under meg,
48 Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
som frelser meg frå mine fiendar; ja - du lyfter meg høgt yver deim som stend imot meg, frå valdsmannen bergar du meg.
49 Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
Difor vil eg prisa deg millom heidningarne, Herre, og lovsyngja ditt namn.
50 Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
Han gjer frelsa stor for sin konge, og gjer miskunn mot den som er salva av honom, mot David og hans ætt til æveleg tid.
