Psalmien 18
1 Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
In finem. Puero Domini David, qui locutus est Domino verba cantici hujus, in die qua eripuit eum Dominus de manu omnium inimicorum ejus, et de manu Saul, et dixit: Diligam te, Domine, fortitudo mea.
2 Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
Dominus firmamentum meum, et refugium meum, et liberator meus. Deus meus adjutor meus, et sperabo in eum; protector meus, et cornu salutis meæ, et susceptor meus.
3 Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
Laudans invocabo Dominum, et ab inimicis meis salvus ero.
4 Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Circumdederunt me dolores mortis, et torrentes iniquitatis conturbaverunt me.
Dolores inferni circumdederunt me; præoccupaverunt me laquei mortis. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
In tribulatione mea invocavi Dominum, et ad Deum meum clamavi: et exaudivit de templo sancto suo vocem meam; et clamor meus in conspectu ejus introivit in aures ejus.
7 Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
Commota est, et contremuit terra; fundamenta montium conturbata sunt, et commota sunt: quoniam iratus est eis.
8 Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Ascendit fumus in ira ejus, et ignis a facie ejus exarsit; carbones succensi sunt ab eo.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Inclinavit cælos, et descendit, et caligo sub pedibus ejus.
10 Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
Et ascendit super cherubim, et volavit; volavit super pennas ventorum.
11 Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
Et posuit tenebras latibulum suum; in circuitu ejus tabernaculum ejus, tenebrosa aqua in nubibus aëris.
12 Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
Præ fulgore in conspectu ejus nubes transierunt; grando et carbones ignis.
13 Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
Et intonuit de cælo Dominus, et Altissimus dedit vocem suam: grando et carbones ignis.
14 Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
Et misit sagittas suas, et dissipavit eos; fulgura multiplicavit, et conturbavit eos.
15 Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
Et apparuerunt fontes aquarum, et revelata sunt fundamenta orbis terrarum, ab increpatione tua, Domine, ab inspiratione spiritus iræ tuæ.
16 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
Misit de summo, et accepit me; et assumpsit me de aquis multis.
17 Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
Eripuit me de inimicis meis fortissimis, et ab his qui oderunt me. Quoniam confortati sunt super me;
18 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
prævenerunt me in die afflictionis meæ: et factus est Dominus protector meus.
19 Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
Et eduxit me in latitudinem; salvum me fecit, quoniam voluit me,
20 Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
et retribuet mihi Dominus secundum justitiam meam, et secundum puritatem manuum mearum retribuet mihi:
21 Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
quia custodivi vias Domini, nec impie gessi a Deo meo;
22 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
quoniam omnia judicia ejus in conspectu meo, et justitias ejus non repuli a me.
23 Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
Et ero immaculatus cum eo; et observabo me ab iniquitate mea.
24 Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
Et retribuet mihi Dominus secundum justitiam meam, et secundum puritatem manuum mearum in conspectu oculorum ejus.
25 Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Cum sancto sanctus eris, et cum viro innocente innocens eris,
26 Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
et cum electo electus eris, et cum perverso perverteris.
27 Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
Quoniam tu populum humilem salvum facies, et oculos superborum humiliabis.
28 Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
Quoniam tu illuminas lucernam meam, Domine; Deus meus, illumina tenebras meas.
29 Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Quoniam in te eripiar a tentatione; et in Deo meo transgrediar murum.
30 Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
Deus meus, impolluta via ejus; eloquia Domini igne examinata: protector est omnium sperantium in se.
31 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
Quoniam quis deus præter Dominum? aut quis deus præter Deum nostrum?
32 Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
Deus qui præcinxit me virtute, et posuit immaculatam viam meam;
33 Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
qui perfecit pedes meos tamquam cervorum, et super excelsa statuens me;
34 Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
qui docet manus meas ad prælium. Et posuisti, ut arcum æreum, brachia mea,
35 Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
et dedisti mihi protectionem salutis tuæ: et dextera tua suscepit me, et disciplina tua correxit me in finem, et disciplina tua ipsa me docebit.
36 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
Dilatasti gressus meos subtus me, et non sunt infirmata vestigia mea.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
Persequar inimicos meos, et comprehendam illos; et non convertar donec deficiant.
38 Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
Confringam illos, nec poterunt stare; cadent subtus pedes meos.
39 Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Et præcinxisti me virtute ad bellum, et supplantasti insurgentes in me subtus me.
40 Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
Et inimicos meos dedisti mihi dorsum, et odientes me disperdidisti.
41 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Clamaverunt, nec erat qui salvos faceret; ad Dominum, nec exaudivit eos.
42 Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
Et comminuam eos ut pulverem ante faciem venti; ut lutum platearum delebo eos.
43 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Eripies me de contradictionibus populi; constitues me in caput gentium.
44 Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
Populus quem non cognovi servivit mihi; in auditu auris obedivit mihi.
45 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
Filii alieni mentiti sunt mihi, filii alieni inveterati sunt, et claudicaverunt a semitis suis.
46 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
Vivit Dominus, et benedictus Deus meus, et exaltetur Deus salutis meæ.
47 Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
Deus qui das vindictas mihi, et subdis populos sub me; liberator meus de inimicis meis iracundis.
48 Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Et ab insurgentibus in me exaltabis me; a viro iniquo eripies me.
49 Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
Propterea confitebor tibi in nationibus, Domine, et nomini tuo psalmum dicam;
50 Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
magnificans salutes regis ejus, et faciens misericordiam christo suo David, et semini ejus usque in sæculum.
