Psalmien 18
1 Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
Für den Vorsänger. Von dem Knecht des HERRN, von David, welcher dem HERRN die Worte dieses Liedes sang, an dem Tage, da der HERR ihn aus der Hand aller seiner Feinde errettet hatte, auch aus der Hand Sauls. Er sprach: Ich will dich von Herzen lieben, HERR, meine Stärke!
2 Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
Der HERR ist meine Felsenkluft, meine Burg und meine Zuflucht; mein Gott ist ein Fels, darin ich mich berge, mein Schild und das Horn meines Heils, meine Festung.
3 Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
Den HERRN, den Hochgelobten, rief ich an und wurde von meinen Feinden errettet!
4 Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Todeswehen umfingen mich, Bäche Belials schreckten mich;
Stricke der Unterwelt umschlangen mich, es kamen mir Todesschlingen entgegen. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
Da mir angst ward, rief ich den HERRN an und schrie zu meinem Gott; er hörte in seinem Tempel meine Stimme, mein Schreien vor ihm drang zu seinen Ohren.
7 Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
Die Erde bebte und erzitterte, die Grundfesten der Berge wurden erschüttert und bebten, weil er zornig war.
8 Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Rauch stieg auf von seiner Nase und verzehrendes Feuer aus seinem Munde, Feuerglut brannte daraus hervor.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Er neigte den Himmel und fuhr herab, und Dunkel war unter seinen Füßen;
10 Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
er fuhr auf dem Cherub und flog daher, er schwebte auf den Fittichen des Windes.
11 Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
Er machte Finsternis zu seinem Gezelt, dunkle Wasser, dichte Wolken zur Hütte um sich her.
12 Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
Aus dem Glanze vor ihm gingen seine Wolken über von Hagel und Feuerglut;
13 Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
und der HERR donnerte im Himmel, der Höchste ließ seine Stimme erschallen, Hagel und Feuerglut.
14 Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
Und er schoß seine Pfeile und zerstreute sie, schleuderte Blitze und schreckte sie.
15 Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
Da sah man Wasserbäche, und die Gründe des Erdbodens wurden aufgedeckt von deinem Schelten, o HERR, von dem Schnauben deines grimmigen Zorns!
16 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
Er streckte [seine Hand] aus von der Höhe und ergriff mich, er zog mich aus großen Wassern;
17 Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
er rettete mich von meinem mächtigen Feind und von meinen Hassern; denn sie waren mir zu stark;
18 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
sie hatten mich überfallen zur Zeit meines Unglücks; aber der HERR ward mir zur Stütze
19 Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
und führte mich heraus in die Weite, er befreite mich; denn er hatte Wohlgefallen an mir.
20 Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Der HERR vergalt mir nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände lohnte er mir;
21 Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
denn ich habe die Wege des HERRN bewahrt und bin nicht abgefallen von meinem Gott,
22 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
sondern alle seine Verordnungen hatte ich vor Augen und stieß seine Satzungen nicht von mir,
23 Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
und ich hielt es ganz mit ihm und hütete mich vor meiner Sünde.
24 Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
Darum vergalt mir der HERR nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände vor seinen Augen.
25 Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Gegen den Gütigen erzeigst du dich gütig, gegen den Rechtschaffenen rechtschaffen,
26 Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
gegen den Reinen erzeigst du dich rein, aber den Hinterlistigen überlistest du!
27 Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
Denn du rettest das elende Volk und erniedrigst die hohen Augen.
28 Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
Ja, du zündest meine Leuchte an; der HERR, mein Gott, macht meine Finsternis licht;
29 Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
denn mit dir kann ich Kriegsvolk zerschmeißen und mit meinem Gott über die Mauer springen.
30 Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
Dieser Gott! Sein Weg ist vollkommen, die Rede des HERRN ist geläutert; er ist ein Schild allen, die ihm vertrauen.
31 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
Denn wer ist Gott außer dem HERRN, und wer ist ein Fels außer unserm Gott?
32 Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
Der Gott, der mich mit Kraft umgürtete und meinen Weg unsträflich machte;
33 Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
er machte meine Füße den Hirschen gleich und stellte mich auf meine Höhen;
34 Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
er lehrte meine Hände streiten und meine Arme den ehernen Bogen spannen;
35 Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
du gabst mir den Schild deines Heils, und deine Rechte stützte mich, und deine Herablassung machte mich groß;
36 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
du machtest mir Raum zum Gehen, daß meine Knöchel nicht wankten.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
Ich jagte meinen Feinden nach und holte sie ein und kehrte nicht um, bis sie aufgerieben waren;
38 Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
ich zerschmetterte sie, daß sie nicht mehr aufstehen konnten; sie fielen unter meine Füße.
39 Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Du hast mich gegürtet mit Kraft zum Streit, du hast unter mich gebeugt, die sich wider mich setzten.
40 Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
Du wandtest mir den Rücken meiner Feinde zu, und meine Hasser habe ich vertilgt.
41 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Sie schrieen, aber da war kein Retter; zum HERRN, aber er antwortete ihnen nicht.
42 Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
Und ich zerrieb sie zu Staub vor dem Winde, warf sie wie Kot hinaus.
43 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Du rettetest mich aus den Zänkereien des Volkes und setztest mich zum Haupt der Heiden; ein Volk, das ich nicht kannte, dient mir;
44 Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
sobald sie hören, folgen sie mir, die Kinder der Fremde schmeicheln mir;
45 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
die Kinder der Fremde verzagen und kommen zitternd aus ihren Schlössern.
46 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
Es lebe der HERR, und gepriesen sei mein Fels, und erhoben werde der Gott meines Heils!
47 Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
Der Gott, der mir Rache verlieh und die Völker unter mich zwang;
48 Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
der mich meinen Feinden entrinnen ließ und mich trotz meiner Widersacher erhöhte, mich errettete von dem gewalttätigen Mann!
49 Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
Darum will ich dich, o HERR, loben unter den Nationen und deinem Namen singen,
50 Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
der seinem Könige große Siege verliehen hat und seinem Gesalbten Gnade erweist, David und seinem Samen bis in Ewigkeit.
