Psalmien 18
1 Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
“To the chief musician, by the servant of the Lord, by David, who spoke unto the Lord the words of this song on the day that the Lord had delivered him out of the power of all his enemies, and from the hand of Saul; And he said,” I ever love thee, O Lord, my strength.
2 Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
The Lord is my rock, and my fortress, and my deliverer; my God, my rock, in whom I trust; my shield, and the horn of my salvation, and my high tower.
3 Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
Praised, I cried, be the Lord, and from my enemies was I saved.
4 Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
The bonds of death encompassed me, and the floods of destruction made me afraid.
The bonds of hell encircled me: the snares of death seized on me. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
[When] in my distress I called upon the Lord, and unto my God I cried: he heard from his temple my voice, and my complaint came before him, even into his ears.
7 Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
Then shook and trembled the earth; and the foundations of the mountains were moved; and they were shaken, because he was wroth.
8 Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Smoke went up in his anger and consuming fire out of his mouth: coals flamed forth from him.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
And he bent the heavens, and came down: and thick darkness was under his feet:
10 Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
And he rode upon a cherub, and flew along, and he flitted by upon the wings of the wind.
11 Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
He made darkness his hiding-place, round about him as his pavilion, dark waters, thick clouds of the skies.
12 Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
From the brightness before him his thick clouds passed away, [with] hail-stones and coals of fire.
13 Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
And the Lord thundered in the heavens, and the Most High uttered forth his voice, [with] hail-stones and coals of fire.
14 Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
And he sent out his arrows, and scattered them; and he shot forth lightnings, and discomfited them.
15 Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
And then were seen the channels of the waters, and there were laid open the foundations of the world, through thy rebuke, O Lord, through the blast of the breath of thy nostrils.
16 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
He stretched out from above [his hand], he took me; he drew me out from mighty waters.
17 Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
He delivered me from my enemy, the strong, and from those that hated me, when they were too mighty for me.
18 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
They overcame me on the day of my calamity; but the Lord became my stay.
19 Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
And he brought me forth into a large space; he delivered me, because he had delight in me.
20 Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
The Lord rewarded me according to my righteousness; according to the purity of my hands did he recompense me.
21 Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
For I have kept the ways of the Lord, and have not wickedly departed from my God.
22 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
For all his ordinances were before me, and his statutes had I not put away from me.
23 Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
I was also upright with him, and I guarded myself against my iniquity.
24 Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
Therefore did the Lord recompense me according to my righteousness, according to the purity of my hands before his eyes.
25 Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
With the kind thou wilt show thyself kind; with the upright man thou wilt show thyself upright;
26 Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
With the pure thou wilt show thyself pure; and with the perverse thou wilt wage a contest.
27 Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
For thou wilt indeed save the afflicted people; but haughty eyes wilt thou bring down.
28 Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
For thou wilt cause my light to shine: the Lord my God will enlighten my darkness.
29 Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
For [aided] by thee I run through a troop; and [helped] by my God I leap over a wall.
30 Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
As for God, —his way is perfect; the word of the Lord is tried: he is a shield to all those that trust in him.
31 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
For who is God save the Lord? or who is a rock beside our God?
32 Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
He is the God that girdeth me with strength, and rendereth my way unobstructed.
33 Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
He maketh my feet like those of the hinds, and upon my high-places he causeth me to stand.
34 Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
He teacheth my hands for the war, so that a brazen bow is bent by my arms.
35 Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
And thou gavest me the shield of thy salvation, and thy right hand supported me: and thy meekness hath made me great.
36 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
Thou enlargest my steps under me, so that my joints do not slip.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
I pursue my enemies, and overtake them; and I return not again till I have made an end of them.
38 Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
I crush them that they are not able to rise: they fall under my feet.
39 Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
For thou hast girded me with strength for the war: thou subduest my opponents under me.
40 Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
And my enemies thou causest to turn their back to me; and those that hate me, —that I may destroy them.
41 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
They cry, but there is none to help; unto the Lord, —but he answereth them not.
42 Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
And I beat them small as the dust before the wind: like the dirt in the streets do I cast them out.
43 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Thou deliverest me from the contests of the people; thou appointest me to be the head of nations: a people that I know not shall serve me.
44 Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
As soon as their ear heareth they shall be obedient to me: the children of the stranger shall utter flattery unto me.
45 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
The children of the stranger shall fade away, and come forth trembling out of their close places.
46 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
The Lord liveth, and blessed be my Rock; and exalted be the God of my salvation;
47 Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
The God that granteth me vengeance, and subdueth nations under me;
48 Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
That delivereth me from my enemies: also above my opponents thou liftest me up; thou deliverest me from the man of violence.
49 Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
Therefore will I give thanks unto thee among the nations, O Lord, and unto thy name will I sing praises, —
50 Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
[To him] that maketh great the salvation of his king, and who sheweth kindness to his anointed, to David, and to his seed for ever.
