Psalmien 18
1 Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
Voor muziekbegeleiding. Van den Dienaar van Jahweh; van David, die tot Jahweh de woorden van dit lied heeft gericht, toen Jahweh hem had verlost uit de hand van al zijn vijanden en ook uit de hand van Saul. En hij sprak: Ik heb U lief, o Jahweh, mijn kracht;
2 Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
Jahweh, mijn toevlucht, mijn burcht en mijn veste; Mijn God, mijn rots, waarop ik kan schuilen, Mijn schild, de hoorn van mijn heil, en mijn schutse.
3 Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
Ik roep: Geprezen zij Jahweh! En ben van mijn vijand verlost.
4 Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
De branding van de dood had mij al gegrepen, De golven der onderwereld sloegen over mij heen;
De strikken van het dodenrijk hielden mij vast, De klemmen van de dood lagen voor mij gereed: (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
Maar ik riep tot Jahweh in mijn nood, En schreide om hulp tot mijn God. En Hij hoorde mijn stem in zijn vorstelijke woning, Mijn hulpgeroep drong door tot zijn oren:
7 Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
Daar schudde en beefde de aarde, Rilden en dreunden de fundamenten der bergen; Want Hij was in woede ontstoken,
8 Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Rook steeg op uit zijn neus, Verslindend vuur spoot uit zijn mond, En gloeiende kolen spatten er uit.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Hij boog de hemel, en daalde neer, Grauwe wolken onder zijn voeten;
10 Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
Hij besteeg den Cherub en vloog in het rond, Zwevend op de windewieken.
11 Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
Hij sloeg de duisternis als een dek om Zich heen, Donkere nevels, dreigende wolken waren zijn tent;
12 Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
En door de gloed, die voor Hem uitging, Braakten zijn wolken hagel en vurige kolen.
13 Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
En in de hemel donderde Jahweh, Verhief de Allerhoogste zijn stem;
14 Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
Hij schoot zijn pijlen en strooide ze rond, Slingerde zijn bliksems, en joeg ze uiteen.
15 Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
Open lag de bedding der zee, Het fundament van de aarde kwam bloot: Door uw dreigen, o Jahweh, Door het snuivend gebries van uw neus.
16 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
Van boven boog Hij Zich neer, greep mij vast, En trok mij weg uit de onstuimige wateren;
17 Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
Hij verloste mij van mijn grimmigen vijand En van mijn haters, want ze waren te machtig.
18 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Ze waren uitgetrokken op de dag van mijn rampspoed, Maar Jahweh was mijn beschermer;
19 Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
Hij beveiligde mij, En bracht mij redding, omdat Hij mij liefhad.
20 Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Toen werd mijn gerechtigheid door Jahweh beloond, Mijn reinheid van handen vergolden:
21 Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
Want ik had de wegen van Jahweh bewandeld, Niet gezondigd tegen mijn God;
22 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
Ik had al zijn geboden voor ogen gehouden, Niet zijn wetten ontweken;
23 Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
Ik was voor Hem zonder smet, Had mij zuiver van zonde bewaard;
24 Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
Daarom werd mijn gerechtigheid door Jahweh beloond, En mijn reinheid van handen in zijn ogen.
25 Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Want voor getrouwen toont Gij U trouw, Voor rechtschapenen rechtschapen;
26 Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
Rein voor den reine, Maar voor de listigaards listig.
27 Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
Ja, Gij redt het deemoedige volk, Maar vernedert hovaardige blikken;
28 Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
Gij zijt, o Jahweh, mijn lamp, Mijn God, die licht in mijn duisternis straalt;
29 Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Met U durf ik de stormloop beginnen, Met mijn God de wallen bespringen.
30 Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
God! Volmaakt zijn zijn wegen, Jahweh’s woord is gelouterd. Hij is voor allen een schild, Die vluchten tot Hem.
31 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
Wie toch is God, dan Jahweh alleen; Wie een rots, dan alleen onze God!
32 Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
God! Hij omgordt mij met kracht, En baant mij een veilige weg;
33 Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
Hij maakt mijn voeten vlug als hinden, En doet mij de hoogste toppen beklimmen;
34 Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
Hij oefent mijn handen ten strijde, Mijn armen tot het spannen van de koperen boog.
35 Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
Zo hebt Gij mij het schild van uw heil gereikt; Uw rechterhand heeft mij gestut, uw goedheid maakte mij groot.
36 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
Gij hebt een weg voor mijn stappen gebaand, En mijn voeten wankelden niet.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
Ik vervolgde mijn vijanden, haalde ze in, En keerde niet terug, eer ik ze had verslagen;
38 Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
Ik heb ze verpletterd, zodat ze niet opstaan, Maar onder mijn voet blijven liggen.
39 Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Gij hebt mij met kracht omgord tot de strijd, Mijn tegenstanders voor mij doen bukken;
40 Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
Gij liet mij de rug van mijn vijanden zien, Mijn haters heb ik verdelgd.
41 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Nu huilen ze, maar niemand helpt: Tot Jahweh zelfs, maar Hij antwoordt hun niet;
42 Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
Ik vermaal ze als stof voor de wind, En vertrap ze als slijk op de straten.
43 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Gij hebt mij gered uit de strijd met de volkeren, En mij aan het hoofd van de naties gesteld:
44 Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
Volkeren, die ik niet kende, werden mij dienstbaar, Vreemden brachten mij hulde; Nauwelijks hadden ze van mij gehoord, Of ze gehoorzaamden mij;
45 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
Anderen lagen uitgeput neer, En kropen sidderend uit hun burchten.
46 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
Leve Jahweh! Gezegend mijn Rots; Hoogverheven de God van mijn heil!
47 Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
Gij hebt mij gewroken, o God, Volkeren aan mij onderworpen;
48 Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Mij van mijn grimmigen vijand verlost, Zege over mijn bestrijders verleend, mij van geweldenaars bevrijd!
49 Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
Daarom wil ik U prijzen, o Jahweh, Uw Naam verheerlijken onder de volken!
50 Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
Machtige hulp verleent Hij zijn Koning, En genade aan zijn Gezalfde: Aan David en zijn geslacht voor altijd!
