Psalmien 18
1 Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
Til Sangmesteren. Af HERRENS Tjener David, som sang HERREN denne Sang, dengang HERREN havde frelst ham af alle hans Fjenders og af Sauls Haand.
2 Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
Han sang: HERRE, jeg har dig hjerteligt kær, min Styrke!
3 Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
HERRE, min Klippe, min Borg, min Befrier, min Gud, mit Bjerg, hvortil jeg tyr, mit Skjold, mit Frelseshorn, mit Værn!
4 Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Jeg paakalder HERREN, den Højlovede, og frelses fra mine Fjender.
Dødens Reb omsluttede mig, Ødelæggelsens Strømme forfærdede mig, (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
Dødsrigets Reb omspændte mig, Dødens Snarer faldt over mig;
7 Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
i min Vaande paakaldte jeg HERREN og raabte til min Gud. Han hørte min Røst fra sin Helligdom, mit Raab fandt ind til hans Ører!
8 Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Da rystede Jorden og skjalv, Bjergenes Grundvolde bæved og rysted, thi hans Vrede blussede op.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Røg for ud af hans Næse, fortærende Ild af hans Mund, Gløder gnistrede fra ham.
10 Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
Han sænkede Himlen, steg ned med Skymulm under sine Fødder;
11 Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
baaret af Keruber fløj han, svæved paa Vindens Vinger;
12 Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
han omgav sig med Mulm som en Bolig, mørke Vandmasser, vandfyldte Skyer.
13 Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
Fra Glansen foran ham for der Hagl og Ildgløder gennem hans Skyer.
14 Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
HERREN tordned fra Himlen, den Højeste lod høre sin Røst, Hagl og Ildgløder.
15 Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
Han udslynged Pile, adsplittede dem, Lyn i Mængde og skræmmede dem.
16 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
Vandenes Bund kom til Syne, Jordens Grundvolde blottedes ved din Trusel, HERRE, for din Vredes Pust.
17 Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
Han udrakte Haanden fra det høje og greb mig, drog mig op af de vældige Vande,
18 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
frelste mig fra mine mægtige Fjender, fra mine Avindsmænd; de var mig for stærke.
19 Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
Paa min Ulykkes Dag faldt de over mig, men HERREN blev mig til Værn.
20 Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Han førte mig ud i aabent Land, han frelste mig, thi han havde Behag i mig.
21 Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
HERREN gengældte mig efter min Retfærd, lønned mig efter mine Hænders Uskyld;
22 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
thi jeg holdt mig til HERRENS Veje, svigted i Gudløshed ikke min Gud;
23 Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
hans Bud stod mig alle for Øje, hans Lov skød jeg ikke fra mig.
24 Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
Ustraffelig var jeg for ham og vogtede mig for Brøde.
25 Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
HERREN lønned mig efter min Retfærd, mine Hænders Uskyld, som stod ham for Øje!
26 Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
Du viser dig from mod den fromme, retsindig mod den retsindige,
27 Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
du viser dig ren mod den rene og vrang mod den svigefulde.
28 Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
De arme giver du Frelse, hovmodiges Øjne Skam!
29 Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Ja, min Lampe lader du lyse, HERRE, min Gud opklarer mit Mørke.
30 Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
Thi ved din Hjælp søndrer jeg Mure, ved min Guds Hjælp springer jeg over Volde.
31 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
Fuldkommen er Guds Vej, lutret er HERRENS Ord. Han er et Skjold for alle, der sætter deres Lid til ham.
32 Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
Ja, hvem er Gud uden HERREN, hvem er en Klippe uden vor Gud,
33 Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
den Gud, der omgjorded mig med Kraft, jævnede Vejen for mig,
34 Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
gjorde mine Fødder som Hindens og gav mig Fodfæste paa Højene,
35 Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
oplærte min Haand til Krig, saa mine Arme spændte Kobberbuen!
36 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
Du gav mig din Frelses Skjold, din højre støttede mig, din Nedladelse gjorde mig stor;
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
du skaffede Plads for mine Skridt, mine Ankler vaklede ikke.
38 Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
Jeg jog mine Fjender, indhentede dem, vendte først om, da de var gjort til intet,
39 Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
slog dem ned, saa de ej kunde rejse sig, men laa faldne under min Fod.
40 Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
Du omgjorded mig med Kraft til Kampen, mine Modstandere tvang du i Knæ for mig;
41 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
du slog mine Fjender paa Flugt, mine Avindsmænd rydded jeg af Vejen.
42 Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
De raabte, men ingen hjalp, til HERREN, han svared dem ikke.
43 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Jeg knuste dem som Støv for Vinden, fejed dem bort som Gadeskarn.
44 Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
Du friede mig af Folkekampe, du satte mig til Folkeslags Høvding; nu tjener mig ukendte Folk;
45 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
hører de om mig, lyder de mig, Udlandets Sønner kryber for mig;
46 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
Udlandets Sønner vansmægter, slæber sig frem af deres Skjul.
47 Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
HERREN lever, højlovet min Klippe, ophøjet være min Frelses Gud,
48 Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
den Gud, som giver mig Hævn, tvinger Folkeslag under min Fod
49 Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
og frier mig fra mine vrede Fjender! Du ophøjer mig over mine Modstandere, fra Voldsmænd frelser du mig.
50 Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
HERRE, derfor priser jeg dig blandt Folkene og lovsynger dit Navn, du, som kraftig hjælper din Konge og viser din Salvede Miskundhed, David og hans Æt evindelig.
