Psalmien 18
1 Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
Aka mawt ham, A thunkha boeih kah kut neh Saul kut lamkah a BOEIPA loh a huul khohnin vaengah hekah laa lung he BOEIPA taengah aka thui David, BOEIPA sal kah Te dongah, “Kai kah ka thadueng, BOEIPA nang te kan haidam,” a ti.
2 Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
BOEIPA tah ka thaelpang, ka rhalvong neh kai aka hlawt, ka Pathen, ka lungpang la om. Amah dongah ka ying tih ka photling, daemnah molsom, neh ka imsang la om.
3 Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
Thang then ham aka koih BOEIPA te ka khue vaengah ka thunkha rhoek kut lamkah ka daem.
4 Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Dueknah rhuihet loh kai n'yen tih aka muen soklong loh kai n'let sak.
Saelkhui kah rhuihet loh kai m'ven tih dueknah hlaeh loh kai m'mah. (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
Ka kho a bing vaengah BOEIPA te ka khue tih ka Pathen taengah ka pang. A bawkim lamloh ka ol a yaak tih ka pang ol loh amah hmai neh a hna khuila a pha.
7 Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
Te vaengah diklai tuen tih hinghuen. Amah taengah a sai dongah tlang yung rhoek khaw tlai uh tih tuen uh.
8 Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
A hnarhong lamkah hmaikhu thoeng tih a ka lamkah hmai loh a laeh vaengah hmai-alh khaw tak.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Te phoeiah vaan te a koiloep tih a suntlak vaengah yinnah tah a kho hmui la pawk.
10 Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
Cherub dongah ngol bal tih a ding vaengah khohli phae soah ding hang.
11 Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
Khohmuep te a kaepvai kah a hlipyingnah la, khomong khomai kah tamyin tui te a dungtlungim la a khueh.
12 Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
Amah hmai kah a aa te a khomai khui lamkah rhael neh hmai alh la coe.
13 Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
Te phoeiah BOEIPA tah vaan lamkah loh ha kawk tih Khohni loh a ol a huel vaengah rhael neh hmai alh la thoeng.
14 Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
A thaltang a kah tih amih te a taek a yaak. Rhaek neh a daeh tih amih te a khawkkhek.
15 Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
Na thintoek kah na hiil yilh neh BOEIPA nang kah tluungnah dongah sokca kah tui phoe tih lunglai khaw a yung hoep.
16 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
A sang lamloh yueng uh tih tui dueng khui kah kai he n'tuuk tih n'doek.
17 Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
Kai ham tah tlung uh coeng dae ka thunkha hlangtlung taeng lamkah neh ka lunguet taeng lamloh kai n'huul.
18 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Ka rhainah khohnin ah amih loh kai m'mah uh cakhaw kai ham tukcawt longkhawn la BOEIPA om.
19 Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
Tedae ka khuiah a naep dongah kai he a hoengpoeknah la n'thak tih kai n'pumcum sak.
20 Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Ka duengnah bangla BOEIPA loh kai n'thuung tih ka kut kah cimcaihnah vanbangla kai taengah ha mael.
21 Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
BOEIPA kah longpuei ka ngaithuen tih ka Pathen taeng lamkah ka poehlip van pawh.
22 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
Te dongah a laitloeknah boeih te kamah hmai ah ka khueh tih a khosing te kamah taeng lamkah ka phaelh pawh.
23 Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
Amah hmaiah cuemthuek la ka om tih kamah kathaesainah lamloh khaw ka cue uh.
24 Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
Te dongah ka duengnah neh amah mikhmuh ah ka kut kah cimcaihnah vanbangla kai taengah BOEIPA loh n'thuung coeng.
25 Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Hingcim taengah uepom la na om tih, cuemthuek hlang taengah na cungkuem coeng.
26 Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
Aka meet uh taengah na meet uh tih voeldak te tah na hnueih.
27 Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
Namah loh pilnam mangdaeng te na khang tih mikhmuh kah aka pomsang rhoek khaw na kunyun sak.
28 Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
Ka BOEIPA Pathen namah loh ka hmaithoi nan tok tih ka hmaisuep khaw a tue.
29 Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Namah neh caem ka poeng tih ka Pathen nen tah pangbueng khaw ka poe thai.
30 Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
Pathen tah a longpuei khangmai tih BOEIPA tah olthui a cimcaih dongah anih khuiah aka ying boeih ham tah photling la a om pah.
31 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
BOEIPA phoeiah Pathen te unim? Mamih kah Pathen phoeiah tah unim lungpang bal?
32 Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
Pathen loh kai he khuehtawn m'vah sak tih, ka longpuei khangmai la a khueh.
33 Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
Ka kho he sayuk bangla han saii tih, ka hmuensang ah kai m'pai sak.
34 Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
Ka kut he caemtloek ham a cang tih, ka ban loh rhohum lii khaw a phuk thai.
35 Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
Namah kah khangnah photling te kai taengah nan paek tih, na bantang kut loh kai n'duel. Te dongah na kodonah neh kai nan rhoeng sak.
36 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
Ka kungdak kah ka kholaeh khaw na aeh dongah ka kho paloe pawh.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
Ka thunkha rhoek te ka hloem tih amih te ka kae phoeiah amih ka khah hlanah ka balkhong moenih.
38 Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
Amih te ka phop daengah ni thoo uh thai pawt tih ka kho tangah a bakop uh.
39 Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Caemtloek ham khaw kai he thadueng nan vah sak tih kai aka tlai thil rhoek te kamah hmuila na koisu.
40 Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
Te dongah ka thunkha rhoek kah a rhawn te kai taengah na duen sak tih ka lunguet te ka biit.
41 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
BOEIPA taengah pang uh coeng dae khang voel pawt tih amih te doo voel pawh.
42 Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
Te dongah amih te khohli hman kah laipi bangla ka neet tih long kah tangnong bangla ka hawk.
43 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Pilnam kah tuituknah khui lamkah kai nan hlawt. Namtom kah a lu la kai nan khueh ming pawt pilnam loh kai taengah tho a thueng.
44 Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
Ka ol te a hna dongah olthang la a yaak uh vaengah kholong ca rhoek loh kai taengah mai a tum uh.
45 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
Kholong ca rhoek loh tahah uh tih amamih vongtung khui lamkah samoe uh.
46 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
BOEIPA he hingnah la a om dongah ka lungpang tah a yoethen pai tih ka daemnah Pathen tah pomsang pai saeh.
47 Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
Pathen loh kai hamla tawnlohnah a paek dongah kai dangah ni pilnam a voek.
48 Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Ka thunkha rhoek taeng lamkah kai nan hlawt, kai aka tlai thil soah kai nan pomsang bal. Hlang kah kuthlahnah lamkah kai nan huul.
49 Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
Te dongah BOEIPA nang te namtom taengah kan uem vetih na ming te ka tingtoeng ni.
50 Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
A manghai kah khangnah tah len khaw len pai. Te dongah ni sitlohnah he a koelh taengah khaw, David neh a tiingan taengah khaw kumhal duela a saii pah.
