Psalmien 17
1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
MAIN kom kotin ereki me pun o kotin mani ai likwir o kotin kupura ai kapakap, me jota kin kowei jan nan kil en au likam eu.
2 Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
Ai pun en pwili jan re omui, o kom kotin majan don me pun.
3 Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
Kom kotin kajaui monion I ni pon, o komui kotin jojon ia, ap jota me kom kotin diar. I inaukidi, me i jota pan japun ni ai lokaia.
4 Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
I kin rukila pan majan en jilan omui jan mon tiak en aramaj o al en men kamela.
5 Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
Ni ai alialu wei i jota muei jan nan lip en aluwilu omui, ai kakawei jota katia jan.
6 Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
I likwiri on komui, Main. Kot, kom kotin mani ia, o kapaike don ia karon omui, o kotin ereki ai kapakap.
7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
Kom kotin kajaleda omui kalanan kapuriamui, pwe pali maun omui jauaj pan ir, me kin liki komui, on ir me palian ir.
8 Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
Jinjila ia dueta por en maj eu, o kotin pera kin ia mot en lim omui,
9 Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
Mon me japun kan, me men kawe ia la, mon ai imwintiti, me kin kapil ia pena.
10 Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
Re kin kapiridi monion arail; o jan nan au arail re kin lokaia aklapalap.
11 Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
Waja je kin kola ia, re kin kapil kit pena, maj arail kin majamajan, pwen kaje kit di on nan pwel.
12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
Dueta laien amen, me inon ion mana, o dueta laien pul amen, me wonon nan waja rir.
13 Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
Main, kom kotida, kaloedi o kanamonokla i; dorela maur i jan me japun kan ki omui kodlaj,
14 Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
Jan ren aramaj akan ki lim omui, Main Ieowa, jan ren aramaj en jappa wet, me pwaij arail ni maur et; kom kotin kadire kila kaped arail omui dipijo kan, me nairail jeri ol me toto, o nairail akan me pan jojoki luan arail kapwa.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
A i pan ariri jilan omui ni ai pun, o i pan medikila mom omui ni ai pan pirida.
