< Psalmien 17 >
1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
Prière de David. Yahweh, entends la justice, écoute mon cri; prête l’oreille à ma prière, qui n’est pas proférée par des lèvres trompeuses.
2 Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
Que mon jugement sorte de ta face, que tes yeux regardent l’équité!
3 Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
Tu as éprouvé mon cœur, tu l’as visité la nuit, tu m’as mis dans le creuset: tu ne trouves rien. Avec ma pensée ma bouche n’est pas en désaccord.
4 Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
Quant aux actions de l’homme, fidèle à la parole de tes lèvres, j’ai pris garde aux voies des violents.
5 Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
Mes pas se sont attachés à tes sentiers, et mes pieds n’ont pas chancelé.
6 Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
Je t’invoque, car tu m’exauces, ô Dieu; incline vers moi ton oreille, écoute ma prière.
7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
Signale ta bonté, toi qui sauves ceux qui se réfugient dans ta droite contre leurs adversaires.
8 Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
Garde-moi comme la prunelle de l’œil; à l’ombre de tes ailes mets-moi à couvert;
9 Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
des impies qui me persécutent, des ennemis mortels qui m’entourent.
10 Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
Ils ferment leurs entrailles à la pitié, ils ont à la bouche des paroles hautaines.
11 Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
Ils sont sur nos pas, ils nous entourent, ils nous épient pour nous renverser par terre.
12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
Ils ressemblent au lion avide de dévorer, au lionceau campé dans son fourré.
13 Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
Lève-toi, Yahweh, marche à sa rencontre, terrasse-le, délivre mon âme du méchant par ton glaive,
14 Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
des hommes par ta main, de ces hommes du siècle dont la part est dans la vie présente, dont tu remplis le ventre de tes trésors, qui sont rassasiés de fils, et laissent leur superflu à leurs petits-fils.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
Pour moi, dans mon innocence je contemplerai ta face; à mon réveil, je me rassasierai de ton image.