< Psalmien 17 >
1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
A Prayer of David. Hear, O Jehovah, righteousness, attend my cry, Give ear [to] my prayer, without lips of deceit.
2 Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
From before thee my judgment doth go out; Thine eyes do see uprightly.
3 Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
Thou hast proved my heart, Thou hast inspected by night, Thou hast tried me, Thou findest nothing; My thoughts pass not over my mouth.
4 Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
As to doings of man, Through a word of Thy lips I have observed The paths of a destroyer;
5 Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
To uphold my goings in Thy paths, My steps have not slidden.
6 Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
I — I called Thee, for Thou dost answer me, O God, incline Thine ear to me, hear my speech.
7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
Separate wonderfully Thy kindness, O Saviour of the confiding, By Thy right hand, from withstanders.
8 Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
Keep me as the apple, the daughter of the eye; In shadow of Thy wings thou dost hide me.
9 Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
From the face of the wicked who spoiled me. Mine enemies in soul go round against me.
10 Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
Their fat they have closed up, Their mouths have spoken with pride:
11 Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
'Our steps now have compassed [him];' Their eyes they set to turn aside in the land.
12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
His likeness as a lion desirous to tear, As a young lion dwelling in secret places.
13 Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
Arise, O Jehovah, go before his face, Cause him to bend. Deliver my soul from the wicked, Thy sword,
14 Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
From men, Thy hand, O Jehovah, From men of the world, their portion [is] in life, And [with] Thy hidden things Thou fillest their belly, They are satisfied [with] sons; And have left their abundance to their sucklings.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
I — in righteousness, I see Thy face; I am satisfied, in awaking, [with] Thy form!