Psalmien 17
1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
Hear the right, O YHWH, attend unto my cry, give ear unto my prayer, that goeth not out of feigned lips.
2 Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
Let my sentence come forth from thy presence; let thine eyes behold the things that are equal.
3 Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
Thou has proved mine heart; thou hast visited me in the night; thou has tried me, and shalt find nothing; I am purposed that my mouth shall not transgress.
4 Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
Concerning the works of men, by the word of thy lips I have kept me from the paths of the destroyer.
5 Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
Hold up my goings in thy paths, that my footsteps slip not.
6 Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
I have called upon thee, for thou wilt hear me, O El: incline thine ear unto me, and hear my speech.
7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
Shew thy marvellous lovingkindness, O thou that savest by thy right hand them which put their trust in thee from those that rise up against them.
8 Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
Keep me as the apple of the eye, hide me under the shadow of thy wings,
9 Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
From the wicked that oppress me, from my deadly enemies, who compass me about.
10 Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
They are inclosed in their own fat: with their mouth they speak proudly.
11 Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
They have now compassed us in our steps: they have set their eyes bowing down to the earth;
12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
Like as a lion that is greedy of his prey, and as it were a young lion lurking in secret places.
13 Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
Arise, O YHWH, disappoint him, cast him down: deliver my soul from the wicked, which is thy sword:
14 Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
From men which are thy hand, O YHWH, from men of the world, which have their portion in this life, and whose belly thou fillest with thy hid treasure: they are full of children, and leave the rest of their substance to their babes.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
As for me, I will behold thy face in righteousness: I shall be satisfied, when I awake, with thy likeness.
