Psalmien 17
1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
A Prayer of David. Hear the right, O Jehovah, attend unto my cry; give ear unto my prayer, which is not out of feigned lips.
2 Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
Let my judgment come forth from thy presence, let thine eyes regard equity.
3 Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
Thou hast proved my heart, thou hast visited me by night; thou hast tried me, thou hast found nothing: my thought goeth not beyond my word.
4 Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
Concerning the works of men, by the word of thy lips I have kept from the paths of the violent [man].
5 Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
When thou holdest my goings in thy paths, my footsteps slip not.
6 Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
I have called upon thee, for thou answerest me, O God. Incline thine ear unto me, hear my speech.
7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
Shew wondrously thy loving-kindnesses, O thou that savest by thy right hand them that trust [in thee] from those that rise up [against them].
8 Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
Keep me as the apple of the eye, hide me under the shadow of thy wings,
9 Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
From the wicked that destroy me, my deadly enemies, who compass me about.
10 Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
They are enclosed in their own fat; with their mouth they speak proudly.
11 Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
They have now encompassed us in our steps; their eyes have they set, bowing down to the earth.
12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
He is like a lion that is greedy of its prey, and as a young lion lurking in secret places.
13 Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
Arise, Jehovah, anticipate him, cast him down: deliver my soul from the wicked, thy sword;
14 Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
From men [who are] thy hand, O Jehovah, from men of this age: their portion is in [this] life, and their belly thou fillest with thy hid [treasure]; they have their fill of sons, and leave the rest of their [substance] to their children.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
As for me, I will behold thy face in righteousness; I shall be satisfied, when I awake, with thy likeness.
