Psalmien 17
1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
A Prayer of David. Lord, listen to my justice, attend to my supplication. Pay attention to my prayer, which is not from deceitful lips.
2 Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
Let my judgment proceed from your presence. Let your eyes behold fairness.
3 Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
You have tested my heart and visited it by night. You have examined me by fire, and iniquity has not been found in me.
4 Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
Therefore, may my mouth not speak the works of men. I have kept to difficult ways because of the words of your lips.
5 Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
Perfect my steps in your paths, so that my footsteps may not be disturbed.
6 Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
I have cried out because you, O God, have listened to me. Incline your ear to me and heed my words.
7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
Make your mercies wonderful, for you save those who hope in you.
8 Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
From those who resist your right hand, preserve me like the pupil of your eye. Protect me under the shadow of your wings,
9 Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
from the face of the impious who have afflicted me. My enemies have surrounded my soul.
10 Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
They have concealed their fatness; their mouth has been speaking arrogantly.
11 Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
They have cast me out, and now they have surrounded me. They have cast their eyes down to the earth.
12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
They have taken me, like a lion ready for the prey, and like a young lion dwelling in hiding.
13 Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
Rise up, O Lord, arrive before him and displace him. Deliver my soul from the impious one: your spear from the enemies of your hand.
14 Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
Lord, divide them from the few of the earth in their life. Their gut has been filled from your hidden stores. They have been filled with sons, and they have bequeathed to their little ones the remainder.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
But as for me, I will appear before your sight in justice. I will be satisfied when your glory appears.
