Psalmien 149

1 Halleluja! Veisatkaat Herralle uusi veisu: pyhäin seurakunnan pitää häntä kiittämän.

Alleluja! Ein neues Lied singt jetzt dem Herrn, sein Lob mit seiner Frommen Chor!

2 Iloitkaan Israel tekiässänsä: Zionin lapset riemuitkaan Kuninkaastansa.

Froh wäre Israel an seinem Schöpfer. Ob ihres Königs seien Sions Söhne fröhlich!

3 Heidän pitää tanssissa hänen nimeänsä kiittämän: harpuilla ja kanteleilla pitää heidän soittaman.

Mit Reigen sollen seinen Namen sie lobpreisen, mit Pauken und mit Zithern ihm lobsingen!

4 Sillä Herra rakastaa kansaansa: hän kunnioittaa nöyriä autuudella.

Denn Wohlgefallen hat der Herr an seinem Volke. Er krönt mit Sieg die Dulder.

5 Pyhäin pitää iloitseman kunnialla, ja kiittämän vuoteissansa.

Die Frommen jauchzen dann ob all der Herrlichkeit und tun sich nicht genug in Jubel.

6 Heidän suussansa pitää Jumalan ylistys oleman, ja kaksiteräiset miekat heidän käsissänsä,

In ihrem Mund sei Gottes Lob, ein scharfes Schwert in ihrer Hand,

7 Kostamaan pakanoille, ja rankaisemaan kansoja,

um Rache zu vollziehen an den Heiden und an den Völkern Ahndungen zu üben,

8 Heidän kuninkaitansa sitomaan kahleisiin, ja heidän jaloimpiansa rautakahleisiin,

mit Ketten ihre Könige zu binden, mit Eisenfesseln ihre Edlen,

9 Ja tekemään heille kirjoitetun oikeuden: tämä kunnia pitää kaikille hänen pyhillensä oleman, Halleluja!

um zu vollziehen das Gericht, wie's vorgeschrieben! Für alle seine Frommen ist dies ehrenvoll. Alleluja!