Psalmien 147
1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Hvalite Gospoda, jer je slatko pjevati Boga našega, jer blagome prilikuje hvala.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
Gospod zida Jerusalim, sabira rasijane sinove Izrailjeve;
3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
Iscjeljuje one koji su skrušena srca, i lijeèi tuge njihove;
4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
Izbraja mnoštvo zvijezda, i sve ih zove imenom.
5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Velik je Gospod naš i velika je krjepost njegova, i razumu njegovu nema mjere.
6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
Prihvata smjerne Gospod, a bezbožne ponižava do zemlje.
7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Redom pjevajte Gospodu hvalu, udarajte Bogu našemu u gusle.
8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
On zastire nebo oblacima, sprema zemlji dažd, èini te raste na gorama trava;
9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
Daje stoci piæu njezinu, i vraniæima, koji vièu k njemu.
10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
Ne mari za silu konjsku, niti su mu mili kraci èovjeèiji.
11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
Mili su Gospodu oni koji ga se boje, koji se uzdaju u milost njegovu.
12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Slavi, Jerusalime, Gospoda; hvali Boga svojega, Sione!
13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Jer on utvrðuje prijevornice vrata tvojih, blagosilja sinove tvoje u tebi.
14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
Ograðuje meðe tvoje mirom, nasiæava te jedre pšenice.
15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
Šalje govor svoj na zemlju, brzo teèe rijeè njegova.
16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
Daje snijeg kao vunu, sipa inje kao pepeo.
17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
Baca grad svoj kao zalogaje, pred mrazom njegovijem ko æe ostati?
18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
Pošlje rijeè svoju, i sve se raskravi; dune duhom svojim, i poteku vode.
19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
On je javio rijeè svoju Jakovu, naredbe i sudove svoje Izrailju.
20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
Ovo nije uèinio nijednome drugom narodu, i sudova njegovijeh oni ne znaju. Aliluja!
