Psalmien 147
1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Louvai ao SENHOR, porque é bom cantar louvores ao nosso Deus; porque agradável e merecido [é] o louvor.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
O SENHOR edifica a Jerusalém; [e] ajunta os dispersos de Israel.
3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
Ele sara aos de coração partido, e os cura de suas dores.
4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
Ele conta o número das estrelas; chama todas elas pelos seus nomes.
5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
O nosso Senhor é grande e muito poderoso; seu entendimento é incomensurável.
6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
O SENHOR levanta aos mansos; [e] abate aos perversos até a terra.
7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Cantai ao SENHOR em agradecimento; cantai louvores ao nosso Deus com harpa.
8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
Ele que cobre o céu com nuvens, que prepara chuva para a terra, que faz os montes produzirem erva;
9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
Que dá ao gado seu pasto; e [também] aos filhos dos corvos, quando clamam.
10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
Ele não se agrada da força do cavalo, nem se contenta com as pernas do homem.
11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
O SENHOR se agrada dos que o temem, daqueles que esperam por sua bondade.
12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Louva, Jerusalém, ao SENHOR; celebra ao teu Deus, ó Sião.
13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Porque ele fortifica os ferrolhos de tuas portas; ele abençoa a teus filhos dentro de ti.
14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
[Ele é] o que dá paz às tuas fronteiras; e te farta com o melhor trigo;
15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
Que envia sua ordem à terra; sua palavra corre velozmente.
16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
Que dá a neve como a lã; espalha a geada como a cinza.
17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
Que lança seu gelo [em] pedaços; quem pode subsistir ao seu frio?
18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
Ele manda sua palavra, e os faz derreter; faz soprar seu vento, [e] escorrem-se as águas.
19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Ele declara suas palavras a Jacó; e seus estatutos e seus juízos a Israel.
20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
Ele não fez assim a nenhuma [outra] nação; [e] não conhecem os juízos [dele]. Louvai ao SENHOR.
