Psalmien 147
1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Louvai ao Senhor, porque é bom cantar louvores ao nosso Deus, porque é agradável; decoroso é o louvor.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
O Senhor edifica a Jerusalém, congrega os dispersos de Israel.
3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
Sara os quebrantados de coração, e lhes ata as suas feridas.
4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
Conta o número das estrelas, chama-as a todas pelos seus nomes.
5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Grande é o nosso Senhor, e de grande poder; o seu entendimento é infinito.
6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
O Senhor eleva os humildes, e abate os ímpios até à terra.
7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Cantai ao Senhor em ação de graça; cantai louvores ao nosso Deus sobre a harpa.
8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
Ele é o que cobre o céu de nuvens, o que prepara a chuva para a terra, e o que faz produzir erva sobre os montes.
9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
O que dá aos animais o seu sustento, e aos filhos dos corvos, quando clamam.
10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
Não se deleita na força do cavalo, nem se compraz nas pernas do varão.
11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
O Senhor se agrada dos que o temem e dos que esperam na sua misericórdia.
12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Louva, ó Jerusalém, ao Senhor; louva, ó Sião, ao teu Deus.
13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Porque fortaleceu os ferrolhos das tuas portas; abençôa aos teus filhos dentro de ti.
14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
Ele é o que põe em paz os teus termos, e da flôr da farinha te farta.
15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
O que envia o seu mandamento à terra, a sua palavra corre velozmente.
16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
O que dá a neve como lã, esparge a geada como cinza.
17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
O que lança o seu gelo em pedaços; quem pode resistir ao seu frio?
18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
Manda a sua palavra, e os faz derreter; faz soprar o vento, e correm as águas.
19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Mostra a sua palavra a Jacob, os seus estatutos e os seus juízos a Israel.
20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
Não fez assim a nenhuma outra nação; e, enquanto aos seus juízos, não os conhecem. louvai ao Senhor.
