Psalmien 147
1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Teiciet To Kungu, jo ir labi, mūsu Dievu slavēt; šī teikšana ir mīlīga un pieklājās.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
Tas Kungs uztaisa Jeruzālemi, Viņš sapulcina Israēla ļaudis, kas bija izdzīti.
3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
Viņš dziedina tos, kam satriektas sirdis, un remdē viņu sāpes.
4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
Viņš skaita zvaigžņu pulku, Viņš sauc tās visas pa vārdam.
5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Mūsu Kungs ir liels un varens spēkā, Viņa gudrība ir neizmērojama.
6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
Tas Kungs paceļ bēdīgos un pazemo bezdievīgos līdz zemei.
7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Pateiciet Tam Kungam ar slavas dziesmām, teiciet mūsu Dievu ar koklēm!
8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
Viņš debesi apklāj ar mākoņiem, Viņš lietu dod zemei, Viņš liek zālei augt uz kalniem;
9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
Viņš lopiem dod barību, jauniem kraukļiem, kad tie sauc.
10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
Viņam nav labs prāts pie zirga stipruma, Viņam nepatīk vīra lieli.
11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
Tam Kungam patīk tie, kas Viņu bīstas, kas gaida uz Viņa žēlastību.
12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Teici To Kungu, Jeruzāleme, slavē savu Dievu, Ciāna.
13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Jo Viņš stiprina tavu vārtu aizšaujamos, Viņš svētī tavus bērnus tur iekšā.
14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
Viņš dod mieru tavām robežām, Viņš tevi paēdina ar briedušiem kviešiem.
15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
Viņš sūta Savas apsolīšanas virs zemes, Viņa vārds tek(izplatās) ar steigšanos.
16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
Viņš dod sniegu kā vilnu, Viņš kaisa salnu kā pelnus.
17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
Viņš met Savu krusu kā kumosus. Kas var pastāvēt priekš Viņa aukstuma?
18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
Viņš sūta Savu vārdu, un kūst, Viņš liek savam vējam pūst, tad ūdeņi notek.
19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Viņš Jēkabam dara zināmu Savu vārdu, Israēlim Savus likumus un tiesas,
20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
Tā Viņš nedara nevienai citai tautai; Viņa tiesas tās nepazīst. Alleluja!
