Psalmien 147
1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Alleluja. Laudate Dominum, quoniam bonus est psalmus; Deo nostro sit jucunda, decoraque laudatio.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
Ædificans Jerusalem Dominus, dispersiones Israëlis congregabit:
3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
qui sanat contritos corde, et alligat contritiones eorum;
4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
qui numerat multitudinem stellarum, et omnibus eis nomina vocat.
5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Magnus Dominus noster, et magna virtus ejus, et sapientiæ ejus non est numerus.
6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
Suscipiens mansuetos Dominus; humilians autem peccatores usque ad terram.
7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Præcinite Domino in confessione; psallite Deo nostro in cithara.
8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
Qui operit cælum nubibus, et parat terræ pluviam; qui producit in montibus fœnum, et herbam servituti hominum;
9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
qui dat jumentis escam ipsorum, et pullis corvorum invocantibus eum.
10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
Non in fortitudine equi voluntatem habebit, nec in tibiis viri beneplacitum erit ei.
11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
Beneplacitum est Domino super timentes eum, et in eis qui sperant super misericordia ejus.
12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Alleluja. Lauda, Jerusalem, Dominum; lauda Deum tuum, Sion.
13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Quoniam confortavit seras portarum tuarum; benedixit filiis tuis in te.
14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
Qui posuit fines tuos pacem, et adipe frumenti satiat te.
15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
Qui emittit eloquium suum terræ: velociter currit sermo ejus.
16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
Qui dat nivem sicut lanam; nebulam sicut cinerem spargit.
17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
Mittit crystallum suam sicut buccellas: ante faciem frigoris ejus quis sustinebit?
18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
Emittet verbum suum, et liquefaciet ea; flabit spiritus ejus, et fluent aquæ.
19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Qui annuntiat verbum suum Jacob, justitias et judicia sua Israël.
20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
Non fecit taliter omni nationi, et judicia sua non manifestavit eis. Alleluja.
