Psalmien 147
1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Alleluia. Laudate Dominum quoniam bonus est psalmus: Deo nostro sit iucunda, decoraque laudatio.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
Ædificans Ierusalem Dominus: dispersiones Israelis congregabit.
3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
Qui sanat contritos corde: et alligat contritiones eorum.
4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
Qui numerat multitudinem stellarum: et omnibus eis nomina vocat.
5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Magnus Dominus noster, et magna virtus eius: et sapientiæ eius non est numerus.
6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
Suscipiens mansuetos Dominus: humilians autem peccatores usque ad terram.
7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Præcinite Domino in confessione: psallite Deo nostro in cithara.
8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
Qui operit cælum nubibus: et parat terræ pluviam. Qui producit in montibus fœnum: et herbam servituti hominum.
9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
Qui dat iumentis escam ipsorum: et pullis corvorum invocantibus eum.
10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
Non in fortitudine equi voluntatem habebit: nec in tibiis viri beneplacitum erit ei.
11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
Beneplacitum est Domino super timentes eum: et in eis, qui sperant super misericordia eius.
12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Alleluia. Lauda Ierusalem Dominum: lauda Deum tuum Sion.
13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Quoniam confortavit seras portarum tuarum: benedixit filiis tuis in te.
14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
Qui posuit fines tuos pacem: et adipe frumenti satiat te.
15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
Qui emittit eloquium suum terræ: velociter currit sermo eius.
16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
Qui dat nivem sicut lanam: nebulam sicut cinerem spargit,
17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
Mittit crystallum suum sicut buccellas: ante faciem frigoris eius quis sustinebit?
18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
Emittet verbum suum, et liquefaciet ea: flabit spiritus eius, et fluent aquæ.
19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Qui annunciat verbum suum Iacob: iustitias, et iudicia sua Israel.
20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
Non fecit taliter omni nationi: et iudicia sua non manifestavit eis. Alleluia.
