Psalmien 147
1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Preiset den HERRN! Denn schön ist’s, unserm Gott zu lobsingen, ja lieblich und wohlgeziemend ist Lobgesang.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
Der HERR baut Jerusalem wieder auf, er sammelt Israels zerstreute Söhne;
3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
er heilt, die zerbrochnen Herzens sind, und verbindet ihre Wunden;
4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
er bestimmt den Sternen ihre Zahl und ruft sie alle mit Namen.
5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Groß ist unser Herr und allgewaltig, für seine Weisheit gibt’s kein Maß.
6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
Der HERR hilft den Gebeugten auf, doch die Gottlosen stürzt er nieder zu Boden.
7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Stimmt für den HERRN ein Danklied an, spielt unserm Gott auf der Zither –
8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
ihm, der den Himmel mit Wolken bedeckt und Regen schafft für die Erde, der Gras auf den Bergen sprießen läßt,
9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
der den Tieren ihr Futter gibt, den jungen Raben, die zu ihm schreien!
10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
Er hat nicht Lust an der Stärke des Rosses, nicht Gefallen an den Schenkeln des Mannes;
11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
Gefallen hat der HERR an denen, die ihn fürchten, an denen, die auf seine Gnade harren.
12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Preise den HERRN, Jerusalem, lobsinge, Zion, deinem Gott!
13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Denn er hat die Riegel deiner Tore stark gemacht, gesegnet deine Kinder in deiner Mitte;
14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
er schafft deinen Grenzen Sicherheit, sättigt dich mit dem Mark des Weizens.
15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
Er läßt sein Machtwort nieder zur Erde gehn: gar eilig läuft sein Gebot dahin;
16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
er sendet Schnee wie Wollflocken und streut den Reif wie Asche aus;
17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
er wirft seinen Hagel wie Brocken herab: wer kann bestehn vor seiner Kälte?
18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
Doch läßt er sein Gebot ergehn, so macht er sie schmelzen; läßt er wehn seinen Tauwind, so rieseln die Wasser.
19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Er hat Jakob sein Wort verkündet, Israel sein Gesetz und seine Rechte.
20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
Mit keinem (anderen) Volk ist so er verfahren, drum kennen sie seine Rechte nicht. Halleluja!
