Psalmien 147
1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Lobpreist den Herrn! Weil er so gut, ist unser Gott des Lobes wert; weil er so liebevoll, des Ruhmes würdig.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
Der Herr erbaut Jerusalem; er sammelt die Zerstreuten Israels.
3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
Er heilet die gebrochenen Herzen und lindert ihre Schmerzen
4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
Der Sterne Zahl hat er bestimmt und ruft sie all mit Namen auf.
5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Ja, unser Herr ist groß, gewaltig, und seine Weisheit unbeschreiblich.
6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
Der Herr hebt die Gebeugten auf; die Frevler aber beugt er in den Staub. -
7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
So dankt dem Herrn in Wechselchören! So singet auf der Zither unserm Gott,
8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
ihm, der den Himmel deckt mit Wolken und so der Erde Regen schafft, der Gras auf Bergen sprossen läßt,
9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
und der dem Wilde Futter gibt, den jungen Raben das, wonach sie rufen!
10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
Er hat nicht Lust an Rosses Stärke; nicht achtet er des Mannes Kraft.
11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
Dem Herrn gefallen, die vor ihm sich fürchten, und wer auf seine Gnade harrt. -
12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Lobpreis den Herrn, Jerusalem! Lobsinge, Sion, deinem Gott!
13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Er festigt deiner Tore Riegel und segnet darin deine Söhne,
14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
und wieder gibt er deinen Grenzen Frieden und sättigt dich mit feinstem Weizen.
15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
Zur Erde sendet er sein Wort, und schnell läuft sein Befehl.
16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
Wie Wolle gibt er Schnee und streut den Reif wie Asche.
17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
Er wirft sein Eis wie Brocken hin; vor seiner Kälte bleibt das Wasser stehen.
18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
Dann sendet er sein Wort; er macht sie schmelzen. Er gibt mir leis Befehl, und sie zergehn in Wasser.
19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Er, der sein Wort läßt Jakob hören, Gesetz und Rechte Israel.
20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
So hat er keinem Heidenvolk getan, seine Gebote lehrte er sie nicht. Alleluja!
