Psalmien 147
1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Alleluya. Herie ye the Lord, for the salm is good; heriyng be myrie, and fair to oure God.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
The Lord schal bilde Jerusalem; and schal gadere togidere the scateryngis of Israel.
3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
Which Lord makith hool men contrit in herte; and byndith togidere the sorewes of hem.
4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
Which noumbrith the multitude of sterris; and clepith names to alle tho.
5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Oure Lord is greet, and his vertu is greet; and of his wisdom is no noumbre.
6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
The Lord takith vp mylde men; forsothe he makith low synneris `til to the erthe.
7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Bifore synge ye to the Lord in knoulechyng; seye ye salm to oure God in an harpe.
8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
Which hilith heuene with cloudis; and makith redi reyn to the erthe. Which bryngith forth hei in hillis; and eerbe to the seruice of men.
9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
Which yyueth mete to her werk beestis; and to the briddys of crowis clepinge hym.
10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
He schal not haue wille in the strengthe of an hors; nether it schal be wel plesaunt to hym in the leggis of a man.
11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
It is wel plesaunt to the Lord on men that dreden hym; and in hem that hopen on his mercy.
12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Jerusalem, herie thou the Lord; Syon, herie thou thi God.
13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
For he hath coumfortid the lockis of thi yatis; he hath blessid thi sones in thee.
14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
Which hath set thi coostis pees; and fillith thee with the fatnesse of wheete.
15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
Which sendith out his speche to the erthe; his word renneth swiftli.
16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
Which yyueth snow as wolle; spredith abrood a cloude as aische.
17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
He sendith his cristal as mussels; who schal suffre bifore the face of his cooldnesse?
18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
He schal sende out his word, and schal melte tho; his spirit schal blowe, and watris schulen flowe.
19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Which tellith his word to Jacob; and hise riytfulnessis and domes to Israel.
20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
He dide not so to ech nacioun; and he schewide not hise domes to hem.
